Vesiastioitteni tarinoita

Plastexin Kiuta-vesiastia on saanut nimensä Kuusamossa sijaitsevasta tunnetusta Kiutaköngäs-koskesta. Nimen taustalla on mielenkiintoinen kansainvälistymistarina. Kun lohjalainen Plastex suuntasi voimakkaammin Euroopan markkinoille, yritys huomasi, että nimi Plastex toi saksalaisille mieleen entisen Itä-Saksan Trabant-autot, jotka tunnetusti tehtiin muovikomposiitista. Nimi kuulosti siksi joidenkin korvaan halvalta. Luodakseen laadukkaamman ja puhtaaseen suomalaiseen luontoon viittaavan mielikuvan, yritys kehitti kansainvälisille markkinoille Kiuta-tuotemerkin. Se onkin hauska esimerkki siitä miten markkinointi ja brändäys toimivat. Joskus pelkkä mielleyhtymä autoon, tässä tapauksessa "pahviksi" haukuttuun Trabantiin, voi pakottaa yrityksen miettimään nimipalettinsa kokonaan uusiksi. Kun eilen Kiuta-sanaa mielessäni maistelin täytettyäni astiat Jokilaakson vieressä olevasta luonnonlähteestä kuusen varteen kiinnitetyllä terässangolla, olin samaa mieltä, että sanan taustalla oleva Kiutaköngäs istuu puhtaan juomaveden brändäykseen huomattavasti paremmin kuin pahviin tai teollisuuteen viittaava tex-pääte.

Vaikka juhannussauna jäikin eilen lämmittämättä, pyöri ajatukset Kiutan siivittämänä saunassa. Sillä isäni käytti löylykauhasta upeita, perinteikkäitä sanoja. Termit ovat loistavia esimerkkejä suomalaisesta murresanastosta ja puuesineiden historiasta. Kousu tai kousa on vanha suomalainen sana, joka tarkoittaa puista, usein yhdestä puusta koverrettua ammentamisastiaa tai kauhaa. Siinä on tyypillisesti ollut joko korvamainen kädensija tai pitkä varsi. Kousaa on käytetty historian saatossa myös veneen tyhjentämiseen vedestä. Nykyisin harvempi tuntee "venekousun" myös muiden nesteiden ammentamisastiana. Koska se on muodoltaan kuin syvä kauha tai pieni astia, se on luontevasti siirtynyt saunasanastoon tarkoittamaan löylykauhaa tai pientä vesiastiaa.

​Isäni toinen käyttämä sana knappo vastaavasti juontaa juurensa ruotsin kielen sanasta knapp tai muinaisruotsin sanasta knapper, mikä on suomen murteissa mukautunut muotoon nappo tai nappi. Pohjanmaalla ja länsimurteissa knappo tai nappo tarkoittaa nimenomaan pientä, usein korvalla varustettua puukuppia tai -kauhaa, jolla on juotu vettä tai ammennettu nestettä saavista. Knappo k-kirjaimella, viittaa vahvasti siihen, että hänen puheenpartensa juuret ovat Pohjanmaalla tai länsirannikolla, missä ruotsin kielen vaikutus kuuluu hauskasti vanhoissa sanoissa. Isäni on siis käyttänyt täysin oikeita sanoja, jotka yhä kantavat mukanaan satojen vuosien historiaa ajalta, jolloin saunan vesiastiat veistettiin itse puusta.

Kolumbiassa ja muissa espanjankielisissä maissa usein puisesta kauhasta tai liemikauhasta käytetään nimeä cucharón. Tai tarkemmin materiaali mainiten cucharón de madera, eli puukauha. Sanan tausta on looginen, sillä cuchara tarkoittaa pientä lusikkaa. Kun sanan perään laittaa espanjan kielelle tyypillisen -ón-päänteen, se muuttuu suurennusmuodoksi. Cucharón tarkoittaa siis kirjaimellisesti "suurta lusikkaa" – eli kauhaa. Kolumbialaisessa keittiössä puinen cucharón on perinteinen ja hyvin yleinen työväline, jolla sekoitetaan ja ammennetaan paikallisia pataruokia, keittoja, kuten sancochoa ja papuruokia. Onkin jännää, miten samantapaisesti ihmiset ympäri maailmaa ratkaisevat saman tarpeen. Oli kyseessä suomalainen puusta veistetty kousu tai kolumbialainen cucharón, idea nesteen ammentamisesta isolla kuppimaisella varrella on täysin sama.

Lähes 20 vuotta sitten matkasin lähes ensimmäisellä 6 viikon eläkejaksolla Bogotaan ja sademetsän laidalla olevaan Sasaiman kylään, kahteen katulasten yhteisöön. Siellä huomasin kyläkaupassa soppakauhan, jota ohikävellessäni sormeilin monesti. Kunnes ostin sen ja toin Suomeen Merikonttisaunaan jatkamaan isäni perinteitä löylykauhana. Tekstin varteen kaiversi tai kaiverrutti minut myöhemmin hylännyt, pappina nykyisin toimiva entinen lenkki- ja työkaverini Heikki Maakorpi.