En edes muista milloin joku on edellisen kerran kolkutellut Jokilaakson Merikonttikotimme oven takana. Mutta eilen sellainen ihme tapahtui, kun lasioven takana oli Kemistä etelän maille tullut Eltelin mies. Mukava heppu, jonka kanssa käytiin sisällä ja lammen laiturillakin. Mutta asiaakin hänellä oli: "Että mitä mieltä olet, jos laitetaan kylältä tuleva sähköjohto maan alle?" Vastasin ja kysyin: "Mikä ettei, mutta mitä tapahtuu pihan pylväälle?" Sanoi sen olevan ongelmajätettä ja Carunan omaisuutta, jonka pitää viedä se mukanaan. Tähän minä, että just, mutta se on kynnyskysymys, sillä viime kerrallakin joku vuosi sitten vanha pylväs jäi minulle uusitun viereen. Sillä siinä on pihavalon lisäksi harava- sekä lautasantennit, Elisan langaton tukiasema ja muistona menneestä ajasta metallilaatikossa johdollisen puhelinlinjamme pistorasia. Sitä käytimme Päiviksen kanssa, kun asuimme enemmän ja vähemmän Jokilaaksossa Matkakodissa lammen rannalla. Sovittiinkin, että tolppa jää kirjosiepon lintukotoineen meille. Aamulla radiosta kuulin, että olen asiaan liittyen muutenkin johdonmukaisesti ajan hermolla, sillä samoissa pylväissä kulkenut, toistasataa vuotta palvellut Elisan lankapuhelinverkko jää tänään eläkkeelle.
Sähköjohtojen maakaapeloinnille on useita painavia syitä. Kyseessä on valtava urakka, jota sähköverkkoyhtiöt ovat tehneet Suomessa aktiivisesti jo vuosien ajan. Suurin syy on sään armoilla olemisen vähentäminen, sillä ilmajohdot ovat erittäin herkkiä luonnonilmiöille. Myrskyt, kovat tuulet ja painava lumikuorma kaatavat puita sähkölinjojen päälle, mikä katkaisee sähköt joskus kymmeniltä tuhansilta talouksilta kerralla. Lisäksi salamaniskut ilmajohdoissa tai niiden lähellä voivat aiheuttaa ylijännitepiikkejä ja rikkoa laitteita. Maan alla kaapelit ovat suojassa tuulelta, lumelta, salamoilta ja kaatuvilta puilta, jolloin sähkökatkojen määrä vähenee murto-osaan.
Vuoden 2013 vakavien tapaninpäivän myrskyjen jälkeen Suomessa tiukennettiin sähkömarkkinalakia. Laki asetti sähköyhtiöille tiukat rajat kuinka kauan sähkökatko saa enimmillään kestää. Taajamissa sähköjen on palattava kuudessa tunnissa ja haja-asutusalueilla raja on 36 tuntia. Koska lakisääteisten vaatimusten täyttäminen pelkkiä ilmajohtoja korjaamalla ja raivaamalla on vaikeaa, yhtiöt investoivat mieluummin maakaapeliin. Pitkällä aikavälillä kunnossapitokustannukset tuovat myös säästöä. Vaikka kaivaminen maahan on aluksi huomattavasti kalliimpaa kuin tolppien pystyttäminen, se maksaa itsensä takaisin ajan myötä eikä sähköyhtiöiden tarvitse jatkuvasti pitää hälytysvalmiudessa suuria määriä korjauspartioita myrskyjen takia ja linjakatujen jatkuva raivaaminen, kuten puiden oksien karsiminen johtojen läheltä jää pois.
Sähköpylväät ja niiden vaatimat leveät suojavyöhykkeet vievät myös paljon tilaa metsissä, pelloilla ja tonttien reunoilla. Kun johdot ovat maassa, maata voidaan käyttää vapaammin esimerkiksi viljelyyn tai rakentamiseen. Maisemakin muuttuu siistimmäksi ja luonnollisemmaksi, kun pylväät ja johdonpätkät katoavat näkyvistä. Vaikka maakaapeli on loistava ratkaisu, siinä on pari haastetta ilmajohtoihin verrattuna. Jos tulee vika esimerkiksi maankaivuutyön yhteydessä tai eristevaurion vuoksi, sen tarkka paikallistaminen ja korjaaminen vaatii erikoislaitteita ja maan kaivamista auki, mikä voi viedä enemmän aikaa kuin ilmajohdon liitoksen korjaaminen. Nykyisin kaupungeissa ja taajamissa sähköverkko onkin jo lähes täysin maan alla, ja maaseudullakin runkoverkkoja siirretään kovaa vauhtia teiden pientareille kaivettuihin ojiin. Rakentaminen on kallista, mikä on osaltaan näkynyt kuluttajien sähkön siirtomaksuissa. Luulenkin olevani valtakunnan ainut onnellinen Carunan siirtomaksujen maksaja. Sillä se antoi luvan pitää merikonttivarastot sähkölinjansa alla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti