Tuusula-Seura järjesti perinteisen Aleksis Kiven Metsänpoika-patsaan lakituksen Vappupäivänä. Tilaisuus pidettiin Hyrylän Esikunnanpuistossa. En ollut läsnä, mutta luvassa oli myös laulua ja muuta juhlatunnelmaa. Patsas lienee niitä ainoita kansalliskirjailijastamme, joista ei ole toisintoja, vaan se on niin sanotusti uniikki. Ja kyllähän Aleksista kuvaava patsas on lakkinsa ansainnut, vaikka hän taisi olla peräti 23-vuotias tullessaan ylioppilaaksi. On siinä nykyisin Metsänpojalla ihmettelemistä seuratessaan Tuusulan virastotalon ja Prisman valmistumista.
Mutta Hyrylässä oli toinenkin Kiven patsas. Amer-Tupakan oma Aleksis sijaitsi tehtaan edessä. Kyseessä on kuvanveistäjä Aukusti Veuron tekemä kipsimalli, josta valettiin pronssipatsas. Veuro oli Metsänpojan tehneiden Alpo ja Ninan Sailon oppilas, mikä selittää tyylillistä samankaltaisuutta. Patsas siirtyi Amerin pääkonttorin mukana Helsinkiin eikä ole enää julkisesti nähtävillä samalla tavalla kuin ennen.
Aleksis syntyi Nurmijärvellä ja kuoli Tuusulan Rantatiellä. Kiven kuolinmökin eli Syväniemen torpan nurkille liittyy monta synkkääkin tarinaa. Yksi on hänen perhepiiriä kohdannut onnettomuus. Tarinan mukaan Aleksis Kiven veljen, Alberin poika Kalle kaatui kuumaan saunanpataan, pesusoaviin tai suureen keittoastiaan ja sai niin pahat palovammat, että menehtyi.
Tämä onnettomuus lisäsi osaltaan Syväniemen torpan ja Stenvallin perheen ympärillä leijuvaa surun ja epäonnen vaippaa, joka selittää sitäkin, miksi monissa historiankuvauksissa Albert Stenvallin elämä näyttäytyy niin raskaana. Sen lisäksi, että hän hoiti kuolemansairasta ja mielenterveydeltään järkkynyttä veljeään, hän joutui kokemaan omien lastensa menetyksiä hyvin karuilla tavoilla. Kallen tapaus on yksi niistä, jotka tekevät mökin historiasta erityisen synkän – se ei ollut vain vanhuuttaan nukkumista, vaan myös rajuja onnettomuuksia. Siinä on melkoinen kontrasti nykyiselle idylliselle Rantatielle, jossa matkailijat nauttivat kesäpäivästä ja jäätelöstä.
Yhdysvaltain presidentti Gerald Fordin pojan vierailuun Hyrylässä liittyy tarina 1970-luvulta, jolloin Etyk-kokouksen aikaan presidentin pojan kerrotaan vierailleen ravintola Kaiffarissa. Ravintola ja sen edusta täyttyivät tuolloin turvamiehistä ja mustista autoista. Tarinan mukaan piha oli täynnä turvatoimia, mikä on jäänyt elämään paikallisena kertomuksena. Tämä tapaus on oiva esimerkki siitä, kuinka merkittävät kansainväliset vierailut heijastuivat myös pääkaupunkiseudun ulkopuolelle, kuten Tuusulaan 1970-luvun Suomessa.
Aasinsiltoja myöten tapaus liittyy myös Aleksis Kiveen, sillä vein Irwin Goodmanin keikalle aikoinaan myös Nurmijärven Klaukkalaan, ystäväni Ilkka Salmen ravintola Charlottaan ja jatkoille hänen kotiinsa. Charlotta Lönnqvist oli Aleksis Kivelle elintärkeä tukihenkilö, suojelija ja "hyväntekijä". Ilman häntä emme luultavasti tuntisi Kiveä nykyisessä laajuudessaan, sillä hän mahdollisti kirjailijan työn kaikkein vaikeimpina aikoina.
Kivi asui Charlotan luona Siuntion Fanjunkarsissa vuodet 1864–1871. Charlotta antoi Kivelle oman työhuoneen ja täyden ylläpidon, jotta tämä pystyi keskittymään kirjoittamiseen. Täällä syntyivät muun muassa Seitsemän veljestä. Charlotta ei ollut rikas, mutta hän jakoi vähästään. Kivi oli käytännössä varaton, ja Charlotta huolehti hänen ruuastaan ja vaatteistaan silloinkin, kun kirjailijan maine oli koetuksella ja kritiikki murskaavaa. Vaikka heidän suhteestaan on joskus spekuloitu romanttisessa mielessä, historiantutkijat näkevät sen ensisijaisesti syvänä ystävyytenä ja äidillisenä huolenpitona. Charlotta oli Kiveä noin 20 vuotta vanhempi. Kun Klaukkalaan perustettiin aikanaan ravintola Charlotta, nimi valittiin nimenomaan kunnianosoituksena tälle naiselle, joka piti huolta kansalliskirjailijastamme. Se on hieno linkki Nurmijärven historiasta Siuntioon ja Tuusulaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti