Toinen pääsiäispäivä

on lempeä pysähdys ja silmien avautuminen kevääseen. Juhla-ateriat on syöty, mahdolliset mämmirovelot tyhjennetty ja pääsiäisjuhlien pauhu on vaimennut. Toinen pääsiäispäivä on monelle paras hetki. Päivä, joka kutsuu pohtimaan, mitä pääsiäinen voi tai tarkoittaa käytännön elämässä ja tavallisessa arjessa.

​Kristillisessä perinteessä toivo herää uudelleen ja päivä on omistettu ylösnousseen Kristuksen ilmestymiselle. Evankeliumiteksti vie kävelylle kahden opetuslapsen seurassa, jotka kulkivat murtuneina ja hämmentyneinä Jerusalemista kohti Emmausta. Heidän seurakseen liittyi kulkija, jota he eivät tunnistaneet. Vasta illalla, kun vieras istui heidän kanssaan pöytään ja mursi leivän, heidän silmänsä avautuivat. Emmaus-tien kertomus muistuttaa meitä siitä, että Vapahtaja kulkee kanssamme silloinkin, kun olemme surullisia tai emme näe tietä eteenpäin. Joskus tunnistamme tai muistamme hyvyyden ja valon vasta jälkikäteen, kun katsomme taaksepäin huomataksemme, ettemme olleetkaan yksin.

Mutta miksi meillä on "ylimääräinen" maanantai? Vaikka moni nauttii tästä päivästä lähinnä tervetulleena vapaana, sillä on pitkät juuret. Ennen vanhaan pääsiäinen oli niin valtava juhla, että sitä vietettiin koko viikko. Vuoden 1774 suuressa kalenteriuudistuksessa pyhäpäiviä karsittiin, mutta toinen pääsiäispäivä säilytettiin. Se on silta juhlan ja arjen välillä. Ehkä joillekin myös muistutus siitä, että ylösnousemuksen ilo tarvitsee tilaa laskeutua sydämeen.

​Tänään voi lähteä Emmaus-kävelylle. Nykyään sillä tarkoitetaan usein yksinkertaista rukous- tai mietiskelykävelyä, jonka tavoitteena on avautua näkemään Jumalan läsnäolo keväässä, arkisissa asioissa ja vastaantulijoissa. Yksin tai yhdessä kävellessä voi puhua hiljaa mielessään myös itselleen, Luojalle tai ystävälle syvällisistä asioista, vaikka hän kävelisi kanssani vain ajatuksissani. Ehkä vähän tai aivan kuten opetuslapset tekivät matkallaan. Pysähtyä huomaamaan, missä oma sydän "syttyy palamaan". Missä voi kokea pyhyyttä tai toivoa. Voi mennä ulos yksin tai ystävän kanssa. Mutta ei niinkään kuntolenkille eikä suorittamaan mitään matkaa. Vaan havainnoimaan ympäristöä ja keskustella sen kanssa. Missä näen ympärilläni uutta elämää ja missä näen kevään ensimmäisiä merkkejä tai toivon pilkahduksia?

​Kuten opetuslapset tunnistivat Mestarinsa yhteisellä aterialla, mekin voimme kohdata toisemme aidosti myös ruokapöydän ääressä. Nauttia hidas brunssi ja käyttää pääsiäisen rääppiäiset luovasti ja kutsua vaikka joku kylään. Kukahan tulisi tänään luokseni tai kutsuisi minut luokseen? Mutta koska huomenna koittaa monelle taas arki, tänään voi käyttää myös tunnin sellaiseen tekemiseen, joka oikeasti palauttaa. Lukea kirjaa, sytyttää kynttilän ja ottaa ne maailman parhaat päivätorkut.

​Toista pääsiäispäivää on kutsuttu kansanomaisesti myös "nuorten päiväksi". Kristillisestä näkökulmasta se on nimenomaan liikkeellä olemisen päivä. Se kertoo siitä, ettei ilosanoma jäänyt hautaan tai tyhjään kirkkoon, vaan se lähti ihmisten mukana teille, koteihin ja jokapäiväiseen elämään. Joten rauhallista ja siunattua toista pääsiäispäivää kaikille! Missä sitten oletkin. Toivottavasti päivä tarjoaa valoisia kohtaamisia kevään myötä ja lepoa ennen päivää lyhyempää viikkoa ja ovella jo kurkkivaa kesää.