Unten mailla

Unta alle viidessä minuutissa pidetään merkkinä univajeesta tai -häiriöstä, yli puolen tunnin kestävä nukahtaminen taas kielii unettomuudesta. Puoli tuntia saattaa tuntua äkkiseltään melko pitkältä ajalta odotella unta. Siinä ajassa ehtii kääntää kylkeä kerran jos toisenkin. Unilääkäri kuitenkin vakuuttaa, että on huomattavasti parempi odotella unta hetki kuin nukahtaa välittömästi. Vartin tai vähän pidempäänkin kestävä unen odottelu on täysin normaalia ihmiselle. Hyvin monet sitkeästi luulevat, että nukahtamisen välittömyys olisi hyvä ja tavoiteltava asia.

Unikeko-sanan varsinainen "alkupiste" löytyy kristillisestä ja islamilaisesta legendasta, joka sijoittuu 200-luvulle. Tarinan mukaan seitsemän nuorta kristittyä miestä pakeni Rooman keisari Deciuksen vainoja luolaan Efeson lähellä. Miehet nukahtivat luolaan ja heräsivät vasta noin 200 vuotta myöhemmin, kun kristinusko oli jo valtionuskonto. He luulivat nukkuneensa vain yhden yön. Tästä legendasta syntyi Suomessakin keskiajalta saakka vietetty Unikeonpäivä. 

Oman unimaailmani erikoisuus on, että vaikka nukahdan unitohtorin mukaan oikeassa ajassa, herään poikkeuksetta aamuyöstä valvomaan pariksi tunniksi. Joka on monesti mukava, oma aikansa kulkea, usein mielikuvitusmaailmassa, näkemäni unen siivittämänä milloin minnekin. Viime yönä esimerkiksi opetin lapsuuden naapurintyttöä, Harsusen Hilkkaa, ajamamaan 77-vuotiaana moottorikelkkaa, vaikka kevään lumetkin olivat jo sulaneet.

Toinen speciaalini on, että nukun vuoteessa kuin vuoteessa yhtä hyvin. Yläkuvassa on viime yön makuuhuoneeni, jota dieselveturi kuljetti yön aikana yli 300 kilometriä. Toisessa taas on sen viereen aamuksi ilmestynyt kuntoiluhuone, jossa taivas on kattona ja seininä Phattthalungin kaupunki. Ohi kävellessäni Tatan kanssa, muistui mieleeni tarina kohtuullisen kauan avioliitossa eläneestä pariskunnasta. Jonka rouva oli jaksanut pitää yllä unelmaansa yöstä hotellihuoneessa tai edes Tallinnan laivan hytissä puolisonsa kanssa.

Mutta aviomies oli jopa minuakin enemmän urautunut tai muuten kaavoihinsa kangistunut eikä vuosien unelma monien pyyntöjenkään jälkeen ollut toteutunut. Mutta vaimo ei lannistunut. Ties monennenko hääpäivän aamuna, jolloin hän oli puolisoaan erityisesti hemmotellut, hän sanoi ostaneensa heille laivamatkan Tallinnan lautan luksushytissä ja toisen yön Viru-hotellin morsiussviitissä. Mieli toivoa täynnä vaimo ojensi lahjansa puolisolleen sydän pamppaillen. Mies luki saamansa lahjakortin sisällön sydänten keskeltä pariinkin kertaan ja katsoi viimein vaimoaan: "Minäkö nukkuisen vieraassa sängyssä ....... tällä selällä?"