Eilen hankin arkeeni luksusta

Lapsi sanoo yleensä ensimmäisen merkityksellisen sanansa noin vuoden ikäisenä ja alkaa muodostaa lyhyitä, kahden sanan lauseita toisella ikävuodella. Ymmärrys kehittyy usein nopeammin kuin puhuminen, ja monet 2-vuotiaat ymmärtävät satoja sanoja, vaikka tuottaisivat vain joitakin kymmeniä. Lapsen puheen oppimisen tahti on yksilöllinen, ja aktiivisin kausi sanavaraston ja lauseiden kasvulle on yleensä 1–3 vuoden iässä.

Vanhempieni kertoman mukaan ensimmäinen sanani oli reippaasti yli 70 vuotta sitten. Eikä se ollut äiti eikä isä, vaan kukka. Niinpä eilen hankin vihdoin vuoteeseeni kukka- ja kasvikuvioisen peiton omaksi itselleni. Sen alla nukuin viime yön pitkään ja hyvin.

Toinen sanani oli kukkaa oudompi. En osannut sanoa traktori, joten sanoin "ebli". Se lienee samaa kieltä, kuin Jokilaakson naapurissa kiviainesta ja työtä tehtaassaan tarjoava Seepsula Oy. Joka sai nimensä Sjöblomin suvun Korvenrannan tilan naapurin pikku pojalta, kun hän ei osannut sanoa ruotsinkielistä sukunimeä. Vaan sanoi metsikön takana ollutta maalaistaloa Seepsulaksi.

Eilen tein muitakin hankintoja. Voisin sanoa leppoistamisen ja blogien ohessa syötävän tekemisen noussseen rinnalle varovaiseksi pikku harrastukseksi. Joka sai lisäpotkun Päiviksen otettua mukaansa Merikonttikodin lusikkalaatikosta Muumimamman lähtiessään ennenaikaiseen mummonmökkiinsä. Itse jäin pitämään Muumipapan kanssa yhteiseksi vanhuudenkodiksi suunnittelemaamme ja tekemäämme Sinkkukodiksi muuttunutta Duokotia.

Päiviksen muutettua Muumimamman ja osin osaomistuskoira Niilon kanssa, olen tehnyt keittiön laitteista enemmän Morakotin ja omiin tarpeisiin toimivaa ja sopivaa. Tata sai Puuilon riisikeittimen ja itseäni hemmottelin muun muassa sähkökäyttöisellä haudustuspadalla. Eräätkin riisiannokset ja lihamöhkäleet sekä vähän muutakin olemme niillä värkänneet karjalanpaistin odottaessa vuoroaan.

Viikko sitten hankin Thaikotiimme mahdollisimman halvan, noin 6 euron vohveliraudan kokeillakseni olisiko siitä kananmunien ja lättyjen eli räiskäleiden paistovälineeksi. Olihan siitä, vaikkei ollut edes virtakytkintä eivätkä molemmat raudatkaan kuumentuneet käsi kädessä tai yläpeti ei lainkaan. Niin pienikin paistoalusta on, ettei siihen mahtunut kunnolla kahta kanan- tai ankanmunaa. Ei varsinkaan, jos tilsasin joukkoon nakin.

Joten viikon ulkokeittiöpöydän ja vähän muunkin sottaamisen jälkeen tilasin Kiinasta Lazadan kautta kuvan suuremman ja yli puolet kalliimman vohveliraudan irtopedeillä. Jos edes osa netin lupaamista mahdollisuuksista toimii minulle, on se seuraava hankinta Jokilaakson keittiöön. 

Vaikkei minusta keittiömestaria koskaan tulekaan, on kaikki ruuanlaittoon liittyvä oikein mukavaa. Penkoa netistä mitä kaikkea helponsorttista voi taidoillani valmistaa ja opetella YouTuben videoista kuinka mikäkin syötävä tehdään. Sitten notkua ja visioida ruokakauppojen hyllyjen välissä runsaan tarjonnan keskellä henkilökunnan antaessa apuaan. Olenkin huomannut, että hyvän myyjän ominaisuuksiin kuuluu paljon muutakin kuin vain hyllyjen täyttö ja myyminen. Ekstrana lähes aina on pitkämielisyys ja ystävällisyys. 

Niillä main kun opin puhumaan, iskosti äiti ja isäkin päähäni, että kaikki mikä on lautaselle laitettu, myös syödään. Muuten ei nousta pöydästä saati mennä ulos, vaikka kaverit kuinka pihalla odottaisivat. Siihen oppiin on viime vuosina lisänä tullut, että kaiken sen syön minkä olen valmistanut. Toistaiseksi olen kyennyt pitämään siitä kiinni. Vaikka joskus jos en ruokaani olisi itse tehnyt, ei sitä hevin ateriaksi tunnistaisi näöltä eikä maulta.