Olemmeko saamassa uuden normaalin?

Älylaitteeni keinoäly sanoo, että Suomessa poliisi ampuu ihmistä kohti noin viisi kertaa vuodessa. Aseen käyttöä säädellään tarkasti laissa ja siihen sisältyy aina riski kohdehenkilön menehtymisestä. Poliisi ei esimerkiksi saa käyttää asetta surmaamistarkoituksessa, vaan ainoastaan kohdehenkilön toiminnan pysäyttämiseksi.

Heinäkuussa mies tuli puukon kanssa entisen työpaikkani naapurissa poliisia kohti, jolloin lainvartija käytti etälamautinta. Siitä huolimatta mies jatkoi lähestymistä puukon kanssa, joten poliisi ampui. Ammuttu menehtyi paikan päällä.

Nyt syyskuussa poliisipartio tapasi kerrostalon rappukäytävässä miehen, joka käyttäytyi uhkaavasti, eikä totellut poliisin käskyjä. Mies tuli teräaseen kanssa poliisia kohti, jolloin poliisi ampui pysäyttääkseen hänet. Ammutulle miehelle annettiin ensiapua, mutta hän kuoli elvytysyrityksistä huolimatta.

Myös jenkkien Ohiossa poliisit ampuivat miehen kuoliaaksi. Tuoreen vainajan ruumista löydettiin 60 luotia. Kaverillani oli elektroniikkaliike Floridassa ja kerran kolme miestä nyysi takaoven kautta keskellä päivää mitä käsissään saivat kannettua. Lähistöllä sattui olemaan poliisipartio ja varkaat jäivät lähes rysän päältä kiinni. Kun kysyimme mitä tehdä vastaavissa tapauksissa, oli paikallisilla lainvalvojilla lyhyt neuvo: "Ampukaa ne kynnyksen ulkopuolelle, niin ei tule vaikeuksia."

Jo vuosikymmeniä lähes lainkuuliaisena ymmärrän, että kun on tarve pysäyttää, sen poliisi myös tekee. Silti minua pohdituttaa voimankäytön mitoitus ja harkintakyky. Vaikka tilanteissa ei varsinkaan aina ole aikaa istua tuumaamaan yksin tai kollegoiden kanssa, että mitä nyt pitäisi tehdä?

Toinenkin seikka pohdituttaa. Kun yleinen käsitys on, että liikajuominen tekee alkoholistin, jolla on itse aiheutettu sairaus paapomiseen saakka, niin kuinka kipeä päästään tai sekaisin onkaan kansalainen, joka ei pysähdy kuin luotiin?

Kun avasin toissapäivänä Facebookiin poliisin ampumisesta keskustelun, hämmästyin enemmistön mielipiteitä. Olivat sitä mieltä, että henki vaan pois. Ei jäänyt tilaa saati ymmärrystä edes minkään sortin mielen sairauksille. Mutta minulle jäi, sillä kuoliaaksi ammuttukin oli joidenkin vanhempien nuori tai aikuinen ja ehkä lapsen tai lasten isä ja joskus äitikin. Tuntuu, että varsinkaan poliisien edessä ei kansalaisilta kannata kysellä armoa, sillä sitä ei hevin anneta.

Ehkä eräänlaista äärimmäisyyttä edusti somessa esitetty kysymys, että luulenko sotarintamalla tähdättävän polviin? Vastasin, että en, sillä rintamalla ammutaan tappaakseen. Ja esitin vastakysymyksen, että siitäkö Espoonkin ampumisessa oli kysymys? Siihen sain vastauksen, että haastan riitää ja työnnän kysyjän päähän valheita.