Muistot ovat elämän mausteita

Elämäni aikana olen käynyt monenlaisissa kodeissa. 1000 neliön luksuksesta kaatopaikkojen koijiin ja jopa sellaisiin kesäasuntoihin Aurajoen rannoilla, joissa ei ole juuri muuta kuin pressuntapainen sateensuojana. Tosin parkkiintuneimmat sanovat asuvansa niissä talvetkin: "Talvet ovat kylmiä kuin Ryssän helvetissä." Joka viittaa venäläiseen saamattomuuteen ja piittaamattomuuteen. Sanonnan mukaan Venäjällä asiat ovat enemmän mullin mallin ja paikat rikki sekä epäkunnossa eikä mikään toimi. Niinpä myöskään venäläisessä helvetissä keskuslämmitys ei pelitä. Joten siellä lämpötila on hiljalleen pudonnut kohti absoluuttista nollapistettä. "Mutta kun joki vapautuu jäistä kevätauringon sulattamana, tuntuu joka vuosi, että pakkasen puremat ovat hintansa väärti. Silloin katsellessa Ruotsinlaivojen seilaamista, tuntee luissa ja ytimissä, että vapaus on se juttu miksi täältä lähdetään vain jalat edellä."

Olen nähnyt steriilejä ja moderneja koteja, joista ei seiniltä, huonekaluista eikä muusta irtaimistosta juuri muistoja löydy. Ja sitten olen tutustunut koteihin, joissa jokainen esine sekä nurkka huokuu mennyttä aikaa. Sellainen on Merikonttikotimme. Täynnä rakkaita ja vähemmän rakkaita, mutta myös kipeitäkin muistoja. Kaikkeen liittyy iloja suruineen ja tarinoineen elettystä elämästä. Ehkä kirjoitan niistä jotain huomenna. 

Luulen, että juuri turvallisuuden tunnetta huokuvat muistot ovat tärkein syy miksi moni haluaa viettää laillani puutteellisillakin mukavuuksilla varustetussa ja isotöisemmässä kodissaan elämänsä loppuun saakka. Tosin tältäkään osin en tulevaisuudesta tiedä edes huomisen vertaa. 

Tämänkertaisen blogini innoittaja oli takan päällä nököttävä pieni kirkko, johon sytytin valot aamun hämärässä. Ajattelin, että jos purjehtisimme Tatan alias Morakotin kanssa avioliittoon, niin siunaisiko meidät boddhalainen munkki temppelissään vai luterilainen pappi kirkossaan? Tai eikö kumpikaan vai molemmat? Emme kylläkään ole vihille menossa. Mutta, jos olisimme, ehkä tahtoisin sen tapahtuvan Maljapuronlammen rannalla, suurimman ja varmasti satavuotiaan kuusen alla.