Ehkä ole kävellyt paljon yli10 000 000 askelta

Askeleen pituus on yksittäisen askeleen mitta, joka riippuu henkilön pituudesta. Se on yleensä noin 0,41 kertaa henkilön pituus. Esimerkiksi 160 cm pitkällä naisella keskiverto askelpituus on 66 cm. Askelmittaa voidaan käyttää arvioimaan, kuinka pitkän matkan kukin kulkee tietyssä askeleiden määrässä. Esimerkiksi kuinka paljon kilometrejä syntyy 10 000 askeleella. Siitä voi laskeskella sitäkin miten pitkän matkan olen kävellyt, kun ikäni on reilut 75 ja pituuteni nafti 180. Ehkä se on enemmän kuin 2 kertaa maapallon ympäri. 

Vuosikymmenten aikana olen myös tavannut erilaisia askeltajia, joista yhdenlainen olen tietysti itsekin. Kenkämieltymyksiä ja kevytkenkäisiäkin on ollut moneen lähtöön ja kävelyyn. Valintoja aikoinaan muokkasivat muut enemmän kuin minä tossunkuluttajana. Mustat, piikkikärkiset nahkakengät muistan ensimmäisten joukossa. Ne olivat kovan kundin tunnusmerkkejä yhdessä klassisen hiusvoiteen avulla taaksekammatun tukan kanssa, sillä mainos sanoi: "Brylgreem tyyli on tyttöjen mieleen." Nykyään näitä jalkineita sanotaan myös spittareiksi, joita en tainnut pitää juurikaan arkikenkinä, sillä kurssissa olivat silloin myös osin kankaiset, jalkoihin mukavat ja muodinmukaiset koripallotossut.

Valkoisilla lenkkareillakin oli aikansa ja monet nahkaiset remmisandaalitkin muistan. Varsinkin varhaisina aikoinani kengissä merkitsi ulkonäkö ja muiden mielipiteet enemmän kuin omani tai miten ne istuivat jalkoihin. Ehkä omaperäisimmät ja epämukavimmat olivat aidot, legendaariset puukenkäni, joita oli ainakin kolmet kappaleet. Niillä kävelemään oppiminen vaati kuukausien totuttelun. Moni kuulikin jo ennen näkemistä tulemiseni ja menemiseni niiden kopseesta.

Menneisyydessä ovat myös vuosia kesät talvet käytössä olleet "armeijan saappaat" varret käännettyinä. Ykkösmukavat ovat olleet jo vuosikymmenen tai kaksi piraatti sekä aidot Crocsit. Ostopaikkoja on ollut toripöydistä maahantuojan myymälöihin. Ehkä eksoottisin hankinta oli Kolumbian viidakon laidalla, kun Sasaiman kylässä olevan osin katulastenkodin työntekijän myi minulle Crocsien jäljennökset. Ruotsalaisen jääkiekkoilijan synnyttämät jalkineet ovat istuneet outouteeni loistavasti, joiden ainut ongelma on sadekelin liukkaus.

Supermukaviksi Crocsien rinnalle ovat kiivenneet Fiiliskaupan kumipohjaiset kangasjalkineet, joita käytän silloin, kun tiedän edessä olevan keskivertoa enemmän kävelyä. Lentokoneessakin ne ovat lähes kuin lentosukat. Lestikin on tai ainakin tuntuu jotenkin hieman keskivertoa leveämpi, sillä vaatimattomilla liikavarpaillakin on niissä mukava olla.