Tänään, tasan 12 vuotta sitten oli kauan odotettu päivä, kun kotimme saapui Tuusulan Myllykylän Jokilaaksoon. Paljon oli vielä tekemistä, mutta kaikki saatiin paikalleen ehyenä. Kaksi kappaletta rekkoja ja yksi 12-pyöräinen kuorma-auto sekä peräkärryllinen muuta roinaa kulkeutui päivän aikana Hyvinkään asuntomessualueelta kotikuntaani.
Ensimmäinen murhekin tuli mukana, sillä emme saaneet Duokodin kattoa pitämään samoilla keinoilla kuin messujen aikana. Toki keksimme ratkaisun, joka on toiminut 12 vuotta. Valmiiksi mietittyjä asioita onkin maailma pullollaan eikä kaikkea tarvitse itse edes yrittää kehittää.
Jännitin eniten kuinka isot vehkeet taipuvat Soiniityntien sillasta, sillä takimmaiset perävaunun pyörät leikkasivat tai itse asiassa oikaisivat aika tavalla. Mutta ei hätää, taitavat Sorvarin kuljettajat hoitivat homman kotiin.
Sen verran Duokotia oli jo Hyvinkäällä sisustettu, että vietimme uudessa kodissamme Jokilaaksossa seuraavan yön. Myös työpisteet vuoteen alla olivat kunnossa, ja kirjoitin silloin ensimmäisen kerran bloginikin merikonttikodissamme.
Takana oli hyvin pitkä päivä, jonka aloitin kahden maissa aamuyöstä. Vastailin lähinnä konttikoteihin liittyviin sähköposteihin. Mutta mikäs on töitä tehdessä makuulta, sanoi ilotyttö. Kyselyitä merikonteista tehtävistä asunnoista oli tullut aika tavalla ja tulee yhä silloin tällöin. Sen sijaan missä niitä tekisimme lisää, jos tekisimme, on yhä alkutekijöissään. Siihen se taitaa jäädäkin, vaikka monilla asioilla onkin ajan kanssa taipumus järjestyä. Jo silloin odotin innolla ensimmäistä aiheeseen liittyvää, ison kaupungin kuntaneuvottelua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti