Viisituhatta blogia

Eilen tuli 5000 Elämän tähden blogia täyteen. Se on paljon samalla kirjoitusalustalla ja oletan sijoittuvani valtakunnankin tilastoissa kärkijoukkoon. Ehkä joku tietää jonkun, joka on kirjoittanut enemmän tai edes useamman vuoden joka päivä?

Vähän aiemmin, toukokuussa  tuli elettyä elämää ¾-vuosisata valmiiksi ja on maallisen majani vuosikymmenhuollon aika. Kuukauden sisällä on operaatioita ja tutkimuksia yllin kyllin. Rengasmatkaani vaivamaailmaan jatkan tänään Lahden Terveystalolta, jossa urologi tutkii eturauhaseni, sillä yölliset  metsäwckäynnit ovat lisääntyneet. Jännittää koska luulen edessä olevan sen osalta myös jotain muuta.

Viime reissulla Thaimaan Phatthalungissa putosi yläkerran hammassiltani aamupalalla riisikuppiin. Paikallinen hammaslääkäri sanoi, että ei voi enää kiinnittää, sillä tukihampaat olivat myös vaurioituneet, joten kaikki on otettava pois. Suomessa saman ammatin harjoittajat vahvistivat Aasiassa kerrotun sinällään ikävän tosiasian.

Kun ei omaa rahaa ole yllin kyllin, vei se implanttien ja kaiken maailman nastahampaat ulottumattomiin ja edessä on paluu takaisin proteesin käyttäjäksi. Samasta persaukisuudestani johtuen oli turvauduttava kunnalliseen hammashoitoon. Vaikka se näyttää olevan loivaliikkeisyydessään ainakin vuoden juttu. Hammasongelma on kyllä aivan omaa syytäni, sillä yli vuosikymmenen jatkuneen viinan- ja kaljanlipitysten aikaan ei ollut tarvetta hoitaa hampaita. 

Kolmaskin iso operaatio on työn alla, jossa yhdistelen kunnallista ja yksityistä lääketieteen osaamista. Nimittäin pääsin yksityislääkärin lähetteellä yhteiskunnan ylläpitämään silmäsairaalaan molemmissa silmissä olevan kaihin vuoksi. Jotka todennäköisesti kuitenkin operoidaan eri aikaan, vaikka tarve on diagnoosinkin mukaan kummassakin silmässä.

Jos kaikki menee toiveiden mukaisesti, höylätään kiviä pienemmiksi, vaihdetaan silmälasit hammasproteesiin ja saan pitää omat, vajavaiset alahampaat. Sekä yritän yhä pärjätä neljännen vaivani kanssa ilman yhteiskunnan minulle jo kertaalleen kustantamaa kuulolaitetta. Onneksi Suomen televisiossa ei ole tapana puhua ulkomaan sarjoissa ja elokuvissa toista kieltä päälle ja pysyn mukana viihdemaailmassani tekstitysten ansiosta.

En oikein tiedä kuinka tältä osin suhtautuisin nettiaikaan, sillä välillä on aikamoinen savotta ennen kuin pääsen livenä suomea puhuvan, kunnallisen lääkärin juttusille. Kun olin lapsi ja myöhemminkin, oli Hyrylässä vain yksi lääkäri, jonka vastaanotolla kävin, kunnanlääkäri Möller. Oli sitten varattu aikaa tai ei, kannatti mennä eväiden kanssa. Sillä käynti saattoi olla puolen vuorokauden mittainen. Yksi asia oli kuitenkin varmaa. Jos oli päässyt odotushuoneeseen, ennemmin tai myöhemmin lääkäri kutsui tutkittavaksi ja hoidettavaksi.