Helluntai on eräs vanhimmista kristillisistä juhlista. Sen merkitys on jäänyt monille hämärän peittoon, mutta yksi siihen liittyvä asia muistetaan takuulla: ”Jos ei heilaa helluntaina, niin ei koko kesänä.” Entisaikoina helluntain aikaan nuoret tanssivat, lauloivat ja pukeutuivat parhaimpiinsa. Katseltiin potentiaalisia heiloja ja kesäheilasta tuli usein syksyllä aviopuoliso.
Tärkeä osa juhlaa oli helluntaisauna, jolloin kylvettiin ensimmäisen kerran uusilla vihdoilla. Kesän ensimmäistä saunavihtaa käytettiin tulevan ennustamiseen. Vihta heitettiin saunan katolle ja sen tyvi näytti nuorille tulevan puolison asuinpaikan suunnan. Saunomiseenkin liittyi naimaonnen nostattamista. Kansanperinteessä helluntaihin on kuulunut myös helluntaivalkeiden polttaminen ja helkavirsien laulu.
”Jos helluntaina sataa, niin sataa joka pyhä juhannukseen saakka."
”Helluntai hempeimmillään, paarmat pahimmillaan.”
”Kun ois kesä ja helluntai eikä milloinkaan talvi ja maanantai."
”Heilani on kuin helluntai."
Helluntai on Pyhän Hengen vuodattamisen ja kristillisen seurakunnan perustamisen muistopäivä, jonka nimi tulee muinaisruotsin pyhää tarkoittavasta sanasta. Juhlaa eri tapoineen ja muotoineen on vietetty 50 päivää pääsiäisen ja 10 päivää helatorstain jälkeen.
En muista ainuttakaan tapahtumaa elämästäni, joka olisi jollain tavoin liittynyt helluntaihin. Luulen niitä kyllä ainakin aasinsiltoja myöten olleen, sillä 70-luvulle saakka se oli 2-päiväinen juhla. Joten monella oli itseni lisäksi ylimääräinen vapaapäivä.
Tänä aamuna teen päivälle henkilökohtaisen merkityksen. Sillä joku päivä sitten kävin ostamassa kuvan kuunliljan. Nyt se viettää ensimmäistä helluntaitaan uudessa kodissa Keinokukkulalla samaa matkaa kukkakaupasta tulleen puolisonsa vieressä. Kukat vähintäänkin nupuillaan tai jo hieman auenneina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti