Päivälleen tänään 5.4.32 kello 10 avasivat viinakaupat ovensa. Vuonna 1917 säädetty asetus kielsi yli kaksi tilavuusprosenttia alkoholia sisältävien aineiden valmistuksen, maahantuonnin, myynnin, kuljetuksen ja varastoinnin. Poikkeuksena oli lääkinnällisiin, teknillisiin tai tieteellisiin tarpeisiin tarvittava alkoholi.
Mutta ei se Suomea kuivattanut, josta Elimäen kunnanlääkärin lausui kieltolakitiedusteluun vuonna 1923: "Ei täällä ainakaan voi huomata, että on kieltolaki. Juopuneita näkee runsaasti erittäinkin lauvantai- ja sunnuntai-iltoina. Puukotuksia ja tappeluita on hyvin usein, samoin murhia ollut useita. Useimmissa tapauksissa on väkijuomilla ollut osansa."
Keskiolut eli III-olut on Suomessa käytettävä nimitys oluelle, jossa on yli 2,8 mutta enintään 4,7 tilavuusprosenttia alkoholia. Liekö nykyäänkin samat rajat? Vuoden 1969 alussa Suomessa voimaan astunut laki keskioluesta antoi oikeuden myydä sitä elintarvikeliikkeissä. Nythän samoihin kauppoihin on ilmestynyt vahvempia viinejäkin. Joka ei vielä ole näkynyt juuri muuna kuin viinakauppojen myynnin laskuna.
Itse povaan ongelmia, siilä en usko alkoholin saatavuuden helpottamisella ja myynnin kasvulla olevan humalahakuista juomista hillitsevää vaikutusta. Vaan käy kuten äidillenikin, että ruokaostosten kanssa mukana tulleet pari keskikaljaa muuttuivat kauppareissun pääasiaksi ja pariksikymmeneksi olueksi. Luulen, että yhä on ja tulee enemmän uusia alkoholin suurkuluttajia myös kohtuukäyttäjistä äitini tavoin.
Oma heimonsa ovat kaltaiseni, joille alkoholin ainut tarkoitus on alusta saakka päihtyminen. Kun tätä yritän vuosikymmenten raittiin vuoden jälkeen selittää jollekin puolen tunnin esitelmällä, saan vain huomata, ettei kuulija ole ymmärtänyt mitään: "Tarkoittaako se Jorma, ettet voi juoda edes yhtä kaljaa?" Siihen en osaa vastata kuin vastakysymyksellä: "Mistä minulle kohta puolivuosisadan alkoholittomuuden jälkeen olisi tullut oluen tai parin tarve, kun aikaisemminkaan en tavoitellut kuin parhaimmillaan perskänniä?"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti