Äänestystä, Palmusunnuntaita ja virpomista sekä Songkran-vesijuhlaa

Palmusunnuntaita vietetään sen muistoksi, kun Jeesus saapui aasilla ratsastaen Jerusalemiin. Juhlapäivä on saanut nimensä palmunlehvistä, joita kansa levitti vaatteiden ohella Jeesuksen eteen. Ihmiset huusivat ja lauloivat ”Hoosianna”. Hoosianna on suoraan käännettynä ”oi, auta”, ”oi, pelasta”, mutta ajanlaskun alun aikoihin sitä käytettiin riemuhuutona.

Pohjoisessa ainoa "elävä" oksa pääsiäisen aikaan on paju, ja päivä tunnetaan myös virpa- tai virpomasunnuntain nimellä. Vanhastaan Karjalassa, nykyisin yleisesti koko Suomessa ehkä Pohjanmaata lukuun ottamatta päivään kuuluu virpominen. Virvonta tai virpominen on ortodoksiseen uskoon kuuluva perinne, jossa pyhävaatteisiin pukeutuneena lapset palmusunnuntaina jumalanpalveluksesta tultuaan käyvät virpomassa sukulaisensa ja saavat palkkansa viikon kuluttua pääsiäissunnuntaina.

Pajunoksat siunataan pyhitetyllä vedellä palmusunnuntain aaton eli Lasaruksen lauantain vigiliassa. Siunattujen oksien kera lapset ja lapsenmieliset aikuiset menevät sukulaisten ja ystävien luo toivottamaan Jumalan siunausta tulevalle vuodelle. Siunaus tehdään usein lorumuodossa. Nykyaikana lapset ovat usein pukeutuneina pääsiäisnoidiksi, tosin tämä ei kuulu alkuperäiseen virpomiskulttuuriin. Virpomisloruja on useita, joista liitän mukaan sellaisen, jota en ole koskaan kuullut lapsen suusta. 

Tälle sunnuntaille sattuu myös kunta- ja aluevaalien varsinaisen äänestyspäivä, joten monenlaista tekemistä, jännitettävää ja seurattavaa riittää halukkaille aamusta yömyöhään. Valituille päivä tuo uutta sisältöä vuosiksi eteenpäin, jonka tiedän kokemuksesta. Kuten myös sen miltä tuntuu kerätä pitkin kotikuntaa vaalimainokset pois, kun en saanut kuntalaisten luottamusta ja tullut valtuutetuksi.

Kun nykyisin olen enemmän kahden maan kansalainen kuin koskaan, on tänään juhlittavaa, olen Suomessa tai Thaimaassa. Sillä samalle päivälle sattuuu Songkran eli sadonkorjuun juhla. Thaiksi สงกรานต์์ on vanhan ajanlaskun mukainen thaimaalainen uudenvuodenjuhla. Jota vietetään edelleen 13–15. huhtikuuta vuoden kuumimpaan aikaan ennen sadekauden alkamista. Sitä kutsutaan myös vesijuhlaksi. Sen viettoon kuuluvat olennaisesti karnevaalimainen, riehakas käytös ja vesisota, jolloin ohikulkijat kastellaan vedellä. Sosiaaliset tabut ja luokkarajat lievenevät juhlan ajaksi ja se on virallinen kansallinen vapaapäivä. Minulle Songkran on takaraja Suomeen lähdölle, sillä kolmatta kertaa en hevin jää maahan kasteltavaksi.