Kolmen maan rengasmatka on takana

Ja kaikki on edelleen hyvin ellei peräti loistavasti. Aika usein käy matkojeni kanssa ja muutenkin, että tapahtuneen muisteleminen palauttaa mieleen yhtä jos toista muutakin. Aika myös patinoi elettyä, joista jonkun saatan muistaa myöhemmin toisin kuin se oli tapahtumahetkellä. Aika tekee siis paljon muutakin eikä ainoastaan vanhenna.

Joidenkin asioiden kanssa soudan ja huopaan vaihtaen mielipiteitäni laidalta toiselle kuten erään heimon jäsenet hevosiaan. Eilen esimerkiksi huomasin ajattelevani Malesian läpi ajaessani palmupuista ja palmuöljystä toisin kuin vuotta aiemmin. Silloin pidin puuhaa luonnon kannalta sangen tuhoisana. Tällä reissulla, kun ei tarvinnut keskittyä moottoripyörällä ajamiseen, oli mahdollisuus ajatella toiseltakin puolelta. Eikä ainoastaan, että palmuille otetaan tilaa sademetsistä. Joka toki vie elämän eväitä monilta muiltakin viidakossa eläviltä. 

Mutta eihän tilalle tyhjyyttä tule, vaan paljon muuta, josta en tiedä juuri mitään. En voinutkaan olla vertaamatta näkemääni suomalaisen tehometsänhoidon isoilla koneilla tehtyihin avohakkuihin ja istutettuun, yksipuoliseen havupuutaimikkoon. Sekin muuttaa perusteellisesti entisen sekametsän kasvillisuuden ja eläimistön.

Näen ja elän sen oivallisesti asumalla Jokilaakson luonnonsuojelualueen keskellä. Halki kulkee voimalinja, jonka alla ja vieressä mikään ei saa kasvaa muutamaa metriä korkeammaksi. Mutta luonnonkukat, perhoset, lähiniityn mehiläistarhan hunajankerääjät sekä kimalaiset, korennot ja kaikki muutkin kasveista pikku öttiäisiin tykkäävät kovasti. Vaihtoehdoton kritiikki onkin hurskastelua, joten yksi kysymys kuuluukin: "Millä korvata hyvinkin satoisa palmuöljy?"

Katsellessani ja kokiessani Singaporen ja Brunein vaurautta sekä Malesian pääkaupungin valtavia pilvenpiirtäjiä, kyseenalaistin seudun talouden veturina Thaimaan aseman. Joka kieltämättä on maaseutuineen moneen maahan verrattuna halpa maa. Kun eilen tulin, sanoisinko publikjunan puupenkillä, jossa ilmastoinnin korvasi avoimet ikkunat, maksoi 100 kilometrin matka Hat Yaista Phatthalungiin 20 bahtia, eli noin 50 senttiä. Paikkakin oli varattu laatuseuraan munkkien kanssa samalta penkiltä. 

Joukkoliikenne teki myös tepposia, sillä maksettu matka siirtyi edellisillan WhatsApp-viestillä hyvin varhaiseksi ja toinen peruuntui kokonaan, kun olimne jo linja-autoasemalla. Mieltäni paikkasi kummasti yksi elämäni parhaista ateriosta Kuala Lumpurin Hard Rock Cafessa, joka ilmoitti ruokalistassa pihvin painoksi, olisiko ollut 380 grammaa. Valtava se olikin, jonka kaiken söin. Sillä äitini opetti isän tuiman ilmeen saattelemana, että pöydästä ei nousta ennen kuin lautanen on tyhjä.