Hyvästi Brunei ja Borneo. Takana kohta kolme vuorokautta ja neljä yötä mitä mainiointa maata. Eilinen ilta päätettiin iltatorilla haistellen, maistellen ja eläen iltaa paikallisten joukossa ja töllisteltävänä kuin julkkikset konsanaan. Aikuiset ja lapset silmillään katseineen odottivat tervehdystä tai muuta tuttavallista elettä. Niitä harrastinkin olan takaa käden heilutuksina ja paiskottuina ylävitosina.
Jos ei noin 20-paikkaisten linja-autojen aikataulut olleet luksusta tai niitä ei ollut lainkaan, oli kohtelu hyvää ja tunnelmaa oli linjurin täydeltä, kuten vanhassa suomalaisessa laulussa lauletaan. Lisäksi joskus henkilöautotkin ottivat meidät kyytiin, vaikkei oltu pysäkilläkään. Hinnallakaan eivät olleet matkat pilattu, vaan autosta riippumatta noin Brunein dollarin verran. Eurovaluutassa noin 70 sentin paikkeilla.
Kun laskeuduimme puolen päivän tietämissä Singaporen lentokentälle, tulimme taatusti tämän reissun kalleimpaan maahan. Sen sai Timokin huomata yrittäesään ostaa kännykkäänsä 7 päivän prepaid-liittymä 48 paikallisen taalan hinnalla. Euroissa se taitaa olla himpun verran alle 35. Jäi lataamatta, sillä pin-koodi takkusi puk-koodiin saakka.
Kun en aiemmin muistanut ladata maan karttaa Google Mapsista, ei ollut kännykästä apua offline-tilassa ja olimme joukkoliikenteessä pallo ja paikat kateissa. Sen huomasimme, kun valitsemamme juna lähti takaisin me kyydissä sinne mistä oli tullutkin. Apuun tuli paikallinen nuori nainen, joka auttoi meitä ystävällisesti kädestä pitäen pariin, kolmeenkin kertaan.
Ja niin vaan osasimme Nuorten Miesten Kristillisen Yhdisyksen ylläpitämään hotelliin ilman kartan karttaa. Nyt meillä on kaikista kallein ja vaatimattomin kortteeri kolmeksi yöksi. Kaikki on kuitenkin hyvin. Matkasta on takana noin puolet ja huomenna lähdetään etsimään kaapelivaunua vetten päältä ynnä muuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti