Jarmo teki uskomattoman työn rakentaessaan Jyväskylän Katulähetyksen nuorisotyöstä, Päättymättömästä Tarinasta ainutlaatuisen kokonaisuuden, jonka uudet bossit ampuvat Jarmon lähdettyä alas. Hienon tarinan surullinen loppu.
Aivan yhtä mainio mies on ryhmämme toinen uusi jäsen, ex-sosiaalijohtaja ja nykyinen sosiaalineuvos Reino Väisänen. Hänen kanssaan puuhasin muun muassa Suonenjoelle monen kymmenen kodin kokonaisuutta seudun kodittomille, kunnes poliitikot torppasivat sen. Sekin oli surullinen tarina. Monesti ajattelin ja ajattelen yhä, että kuinka Reinon kaltainen luova tyyppi on voinut olla kunnan virkamies.
Jos oikein ymmärsin, hän ja Risto Närhi olivat tavanneet juuri ennen edellistä kokoontumista hotelli Revontulen pihassa Reinon ollessa menossa harrastuksensa pariin golfkentällä. Väisänen oli kokenut pumpussaan jotain kammiovärinää tai sen tapaista. Siihen Risto oli ehdottanut, että jätä kierros väliin ja tule istumaan sekä parantamaan maailmaa kanssamme pyöreän pöydän ympärille. Niinpä Reinosta tuli yksi meistä viidestä.Ikää meillä lähes poikkeuksetta on reippaastikin yli 70 ja askelten pituudet sen mukaisia. Kun iltapäivän mittaan päivitimme alkoholittomien oluiden ja pihvien ääressä terveystietojamme, sain huomata, etten tosiaan ole vaivoineni yksin. Tätä illalla ja yön koittaessa ajattelin Hakkaraisten perheen vierashuoneessa, jonka ikkunasta kurkkivat tuhannet tähdet. Syvä kiitollisuus valtasi mieleni pohtiessani, että ehkä tämä arvoitusten ylipäällikkö, joka säät ja ilmat säätää, säätää myös maallisen vaellukseni päivien määrän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti