Euroviisu- ja valintafarssit

Ensimmäinen Euroviisumme oli kuvan Laila Kinnunen ja Valoa ikkunassa, mutta 1965 Suomen euroviisukarsinta oli farssi. Kansan, alueraatien ja Pohjola-raadin suosikit kulkivat omia teitään, sillä alueraadit äänestivät suosikikseen Marjatta Leppäsen ja Lasse Mårtensonin kappaleen Iltaisin ja Pohjola-raati Viktor Klimenkon kappaleen Aurinko laskee länteen. Näin ollen Yleisradion johto teki lopullisen päätöksen karsinnan tuloksesta, ja pari päivää myöhemmin Suomen edustajaksi ilmoitettiin Viktor Klimenkon Aurinko laskee länteen. Karsinnan lopputulos herätti kuitenkin kohua erityisesti siksi, että postikorttiäänestyksessä kansan suosikki oli Katri Helenan Minne tuuli kuljettaa.

Mainitut 3 kappaletta voi kuunnella ja osin katsoakin keltaisten linkkien takaa. Euroviisut voitti silloin Luxenburgin Vahanukke. Kappaletta pidetään yhtenä kaikkien aikojen parhaimmista euroviisuista. Siitäkään huolimatta silloin 17-vuotias ranskalainen France Gall ei suostunut juuri esittämään enää viisubiisiään, koska koki sen naista alistavana. Siinä hän laulaa olevansa vahanukke, joka on tullut kuuluisaksi laulamalla rakkaudesta, jota ei ole vielä kokenut. Sanoittaja kirjoitti Gallille toisenkin kappaleen ”Les Sucettes” (Tikkukaramellit), jonka päällisin puolin viattomat sanat viittaavat suuseksiin. 

Hyvää Suomen erimielisessä valintafarssissa oli, että osallistuneet säveltäjät, sovittajat, sanoittajat, esittäjät ja valitsijatkin ymmärsivät kyseessä olevan ennen kaikkea yksi maailman suurimmista kevyen musiikin laulukilpailuista.

Nykyään on kai hetken menestyksen huuma sekoittanut päämme ja muuttanut Suomen suunnan. Ensin oli Lordi, sitten Käärijä ja kuin pisteenä ja hölmöilyn huippuna Windows95man. 

Siitä poimin  Euroviisujen viralliselta Instagram-tilillä jotain:

"Seuraajat ovat kommentoineet paheksuen Keisterin alastonta olemusta.

– Kamalaa. Miksei hänellä ole housuja?

– He lähettivät jonkun äijän ilman housuja hyppimään lavalle, miten tämä on hienoa?" 

Monet myös epäilivät, että Keisterin intiimialue saattoi vilahtaa esityksen aikana semifinaalissa, kun tarkkasilmäiset katsojat kiinnittivät huomion Teemu Keisterin alapäähän: ”Olenko se vain minä, vai näkivätkö muutkin...”

Tarvittiin kuitenkin muunmaalaisia kertomaan, että kyseessä on edelleen laulukilpailu, jossa tilaa ei onneksi juuri ollut puolipervolle esitykselle, josta musiikin sanomaa saa etsiä. Suomen saalis yleisöltä olikin pieni ja sijoitus sen mukainen, eli 19. Kiitos kaikille, ketkä ette antaneet pisteitä. Ehkä ensi vuonna meiltäkin on mukana farssin sijaan laulu- tai ainakin musiikkiesitys.