Tuusulasta, Soiniityntieltä on monta mukavaa reittiä ja tapaa mennä Jyväskylään ja takaisin. Nopeinta on lentää naapurikaupungista Vantaalta Tikkakoskelle. Mutkatonta on junakyytikin, jonka voi aloittaa tai päättää Tuusulan Jokelaan. Suora junayhteys ilman vaihtoja on sekin naapurikaupunki Vantaan Tikkurilasta. Asemia löytyy myös Järvenpäästä sekä Keravalta. Juna Jyväskylän keskustaan on nopea ja mutkaton tapa, sillä rautatieasema on aivan kaupungin ytimessä toisin kuin Tikkakosken lentoasema.
Linja-autollakin matka taittuu. Jos olen valmis vaihtoihin, voin lähteä liikkeelle melkein kotini Soiniityntien tienhaaran lähimmältä pysäkiltä. Erilaisiin pikaexpres-busseihin voin sitten vaihtaa mieltymysten mukaan monestakin paikasta ja matkata Jyväskylän keskustan linja-autoasemalle tai sieltä kotiini.
Kuljen kuitenkin tämän alle 300 kilometrin matkan usein hopeanharmaalla, vanharouva Avensiksella, jonka makuuhuoneessa olen silloin tällöin yöpynytkin. Pian 18 vuotias, matkassa lähes neljä kertaa maapallon kiertänyt Toyota farmariauto on ollut viime keväästä hyvin mieluinen, sanoisinko peräti perheenjäsen. Joskus koen sillä olevan sielunkin, niin sielukkaalta se joskus nukkuessani niitynreunalla tai metsässä kesäyössä, yölintojen laulellessa, tähtitaivaan alla tuntuu. Soinin kuntakin on kartalle mahtunut, jonka kirkon edessä kerjää rahaa valtakuntamme ainut vaivaisakka. Hänenkin silmiensä alla olen yöpynyt ja maksanut yösijani lippaaseen.
Toiseksi vikkelin väylä on siirtyä Lahdessa Päijänteen länsipuolelle, matkata Jämsään ja sitten Tampereen tietä Jyväskylään. Tämä oli aiemmin ykkösväylä, mutta 4-tien muutettua ja muututtua E75:ksi sekä Suomen toiseksi suurimman järven itäpuolelle, muutti sinne iso osa tieliikenteestäkin. Länsipuolen Jyväskylä-Jämsä onkin hyvin hiljainen, kun vastaavasti itäpuolen pääväylä jatkuu lähes Ouluun.
Silloin kun mieli on mukava eikä kiirettä minnekään, ajan Tuusulanjärven länsipuolta Myllykylästä Järvenpäähän, siitä Kellokosken kautta Mäntsälään ja läpi Lahden keskustan Vääksyyn. Sen kanavalla muistelen monesti teräsaluksia, Jeminaa ja Vrijheidiä ja ikimuistoisia päiviä vesillä. Matkaa jatkan pitkin kansallispuistoja ja Pulkkilanharjua Päijänteen toiselle puolen ja Sysmän kautta Korpilahden Kärkisten sillalle, jossa viimeistään käsitän kuinka kaunis on Suomi ja sen kesä.
Eilen ajoin kotiin neljättä vaihtoehtoa. Padasjoen kohdalla irtauduin entiseltä 4-tieltä ja suunnistin Evon kansallispuiston läpi Etelä-Suomen läänin pääkaupunkiin Hämeenlinnaan. Siitä jatkoin Tampereen moottoritietä Hyvinkään eteläpuolelle, kunnes käännyin Tuusulaan vievälle tielle.
Kaikki neljä (ja muitakin) reittivaihtoehtoa mahtuvat 30 kilometrin sisälle, joten vajaan 300 kilometrin matkalla on aika sama mitä väylää ilman kiirettä kulkee. Itse matkaan monesti fiiliksillä, joiden mukaan valitsen tieni sekä pysähtyilen syömään jonkun kylän kioskilla jäätelön, lihapiirakan tai vaikka matkaevääksi Iirikseltä saamani kirpeänsorttisen rapalverinvarren.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti