Jokilaakso taas kerran, osa 1

Jokilaakso on 8 hehtaarin pientila, osin suojättömaalla Tuusulanjoen varrella. Siinä on vanhempieni perintö, sillä vaihdoin sen aikoinaan isäni ja äitini rakentamaan syntymäkotiini Hyrylän Korpintiellä.

Kun vuosia myöhemmin jouduin myymään 200 m² käsinveistetyn Syrjäntakasen hirsihuvilan Keuruun Haapamäen Syrjänlammen rannalla, päätin lahjoittaa Jokilaakson pienelle Elämän tähden -yhdistykselle. Halusin tehdä luonnonsuojelualueen, jota kukaan ei hevin laita lihoiksi, vaan pikkutila jatkaa ainutlaatuisena elämäänsä siirryttyäni ajan toiselle puolelle. Se tuntui ja tuntuu oikealta, sillä vanhempani eivät sotineet rahan vuoksi vaan isänmaan puolesta.

Keskellä Jokilaaksoa on hehtaarin määräalalle rakentamamme ja rakennuttama Merikonttikoti ja -sauna muine sinisine kontteineen sekä elinikäisine asumisoikeuksineen. Mielelleni sopivat, ainutlaatuiset puitteet ovat maailmaani täydelliset ja rakastan Sinkkukodiksi muuttunutta Duokotia sekä luontoa sen ympärillä. Toivon, että eräänä päivänä on Päiviksen aika jatkaa siitä mihin Jokilaakso osaltani jää.

Elämäni leppoistamisjakso ei ole tehnyt minusta aloittamiskyvytöntä vaan aloittamisrajoitteisen. Jos lauantaina mietin, että pitäisikö tai olisiko tarvetta käydä 350 metrin päässä postilaatikolla, niin saatan kävellä Ison tien varteen keskiviikkona. Oikeastaan laatikolla käyntiä säätelee enemmän sen yläpuolella olevan kukka-amppelin kasteleminen. Vielä on kesän päiväkakkarat tai mitä ne tulevat olemaankaan istuttamatta, ja jääkaappikin täynnä ruokaa, joten saapa nähdä milloin on postilaatikon vuoro.

Jokilaakso näyttää kaatuneine puineen, risuineen, pitkine heinineen sekä ryteikköineen ja työkaluineen siellä täällä hieman rempallaan olevalta, jota se ei ole. Pidän siitä, kun mahdollisimman moni askare on tehtävä tällä tai ensi viikolla tai joskus muulloin. Palkkatyössä oli tehtävä usein silloin, kun oli sen aika, miellytti tai ei. Nykyisin ja jo vuosia olen ajatellut, että älä tee sitä tänään äläkä huomenna, jos voit teettää sen ylihuomenna toisella tai on näköpiirissä, että aika hoitaa asian.

Kerron esimerkin, jonka kerroin aiemminkin. Kun menin talven jälkeen Konttisaunaani, ei vesipumppu lähtenyt käyntiin. Ajattelin, että ehkä pumpulla on pumpun sielu ja haukuin sen julkaisukelvottomilla voimasanoilla lyttyyn, kiipesin parvisänkyni pehkuihin ja jatkoin Nukkumatin valtakuntaan. Aamulla hipsin saunan suihkun alle ja kas, pumppu hörähti käyntiin kuin vikaa ei olisi koskaan ollutkaan ✌️🤣.