Kuka on veneestä pudonnut eno?

Kotimaisten kielten keskus ei pysty sitä kertomaan. Sanonnan taustalla voi olla yksittäinen tilanne tai tarina, jossa uusi sanonta on syntynyt ja sittemmin jäänyt elämään, eri tilanteisiin varioituen.

Helsingin Sanomat kirjoitti 14.9.1972 enonsa hukuttaneesta kuopiolaismiehestä, joka sai teostaan yli viisi vuotta kuritushuonetta. Mies oli alkoholin vaikutuksen alaisena lyönyt veneessä enoaan melalla päähän, koska eno ei ollut ottanut tarpeeksi kiljua. Vene oli kaatunut ja eno hukkui.

Ei ole varmaa, onko sanonta pudota kuin eno veneestä peräisin tuosta tapauksesta. Sanontojen alkuperää on yleisestikin melko vaikea selvittää.

Mutta sanasta pataluha (haukkua pataluhaksi) on tarjolla useitakin selityksiä. Ilmaus haukkua, arvostella, joskus myös lyödä pataluhaksi, siis ’pahanpäiväiseksi, perin pohjin’, on juuri semmoisia, jotka monia kiinnostavat: mitä pataluha merkitsee, mistä se tulee?

Todennäköisin selitys on, että pataluha liittyy murresanaan luha, luho, joka merkitsee ’huonoa, rikkinäistä, kelvotonta tai heikkoa’. Sana luha lienee useimmille vieras, mutta samaa perua oleva luhistua on kaikille tuttu.

Luulen, että joka kielessä on paljon sanontoja ja sen tapaisia, joita ei hevin sanakirjoista löydy eivätkä ne sano monelle kieltä taitavalle ulkomaalaisellekaan yhtään mitään:

"Sopia kuin nyrkki silmään.

Asia on pihvi.

Olla käärmeissään.

Levällään kuin Jokisen eväät.

Matti kukkarossa.

Helppo nakki.

Olla nakit silmillä. 

Katsoa kuin halpaa makkaraa."

Sanontojen lisäksi kaikilla mailla ja seuduilla on omia tapojaan ja tottumuksia, joista jotkut ovat levinneet toisille seuduille, jotkut koko maahan ja jotkut jopa ulkomaille saakka.

Luulen, että yksi pienimmistä on enimmillään kolmen hengen viettämä Hyrylän sunnuntai, jota vietimme joka heinäkuun toinen tiistai. Ei menty töihin, vaan ryypättiin aamusta iltaan ja yöhönkin. Eikä selvitty töihin keskiviikkonakaan. 

Ainut työnantaja, joka meitä jollain lailla ymmärsi, oli Kinnusen Hannu, joka juoppoja ymmärsi muutenkin. Hänen kanssaan kävin kerran myöhemmin henkilöautolla Ukrainan Odessan Mustassameressä uimassa ja juomassa rantatuolissa alkoholittomat oluet sekä neuvottelemassa merikonttitehtaalla merikonttikodeista. Hannu ajoi kuudessa päivässä 6000 kilometriä.

Taidan kaivaa enimmillään kolmen hengen juhlamme, Hyrylän sunnuntain esiin ja vaihtaa sen liputuspäiväksi, sillä kaksi muuta juhlijaa ovat vaihtaneet maalliset juhlat muihin maisemiin. Ensi heinäkuun toisena tiistaina nostan Jokilaakson minitangon minilipun salkoon ja nimeän juhlan Kulutushysterian vastaiseksi päiväksi ja liputan "En tarvitse mittään päivää". Silloin juhlan kunniaksi kaneli- tai sokerikorppu saa kastajansa ja lähiniityn hevoset omansa, jos ovat tulleet.