Reippaasti yli tuhannen kilometrin ajo rantateitä kierrellen ja jäimme nuolemaan näppejämme. Eikä edes ainut tämän reissun pettymys, sillä Indonesiaankaan emme saaneet pyöriä mukaan. Niitä ei otettu Port Dicksonin satamasta lähteviin aluksiin.
Olemme perustaneet matkalla HMK:n, Huonomuististen Moottoripyöräilijöiden Klubin tai Kerhon. Muita pääsyvaatimuksia ei alkuun ole kuin todennettu huonomuistisuus. Itse olemme antaneet toisillemme lisänäyttöjä pitkin matkaa. Milloin joku ei muista milloin heräsi, milloin joku unohtaa passinsa maahantuloselvitykseen tai puhelimensa 7-Eleveniin ja milloin pitää vuokseni pysähtyä matkalla, kun en muista tuliko olkalaukku mukaan lainkaan, vai jäikö se hotellin eteen kadulle.
Joka tapauksessa nyt tai oikeastaan jo eilen käänsimme nokat kohti Thaikotejamme. Edessä on ehkä vielä pitempi paluumatka, sillä ajamme kohti Thaimaata Malesian itäpuolta. Päätämme matkalla myöhemmin ylitämmekö Thaimaan rajan kapinoivien maakuntien kohdalta, joihin ulkomisteriömme ei ole moneen vuoteen suositellut matkustamista.Moottoripyörien osalta ja vähän meidänkin saldo jää joltain osin ohueksi, sillä pyörien kanssa piti käydä kolmessa maassa, mutta vain Malesiaan pääsimme. Illalla pengoin vielä netistä löytyisikö varsinkin suomenkielistä infoa Singaporeen menosta kaksipyöräisellä, mutta en löytänyt, joten ainakaan kokonaan emme ota omaan piikkiin huonoa valmistautumista.
Jos silti suotuisat pasaatituulet jatkuvat, vietän PeeCeeX:n kanssa sen syntymäpäiviä tien päällä. Sekin sopii mainiolla tavalla, sillä kakunsyöjäksi siitä ei ole. Mieluisinta lienee Shellin tai Petronasin 97 oktaaninen. Tällä hetkellä arvioin, että matkasta on kaksi viikkoa takana ja noin viikko edessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti