Moottoripyörämatkalla Malesiassa

Pulau Penang (malaijiksi Pulau Pinang) on saari Malakansalmessa, Malakan niemimaan länsirannikolla. Saari kuuluu Penangin osavaltioon Malesiassa. Siellä, kuvan sinisen pisteen kohdalla vietimme eilisen illan ja viime yön. Söimme paikalliseen tapaan vain meidän käytössä olleessa teltassa lammasta, vihanneksia ja appelsiineja. Aivan loistavan illallisen jälkeen annoimme  poikkeuksellisesti 20 % juomarahaa. Vuosi sitten Filippiineillä tullut, meitä palvellut tarjoilija ei oikein tiennyt miten olisi ollut sen jälkeen. Hän palasi vaihtorahoineen kaksikin kertaa takaisin, ettei voi olla totta.

Ajattelimme, että ehkei hotellissa ole koskaan ollut suomalaisia, joten halusimme jättää hyvän kuvan maastamme ja meistä. Ikimuistoisen olisimme jättäneet kyllä muutenkin, sillä kun persu, kokoomuslainen ja vihreä innostuivat puhumaan politiikkaa, siinä teltta raikui varmasti sisällä olleisiin huoneisiin saakka 🤣.

On ollut kertakaikkisen hieno ja ikimuistoinen matka, josta Rofa on jaellut Arkista elämää Thaimaassa Facesivuillaan ja Harri Tuovinen omillaan, kuten minäkin videoiden pätkiä, tekstiä sekä valokuvia.

Kun pysähdyimme saareen ajaessamme keskelle monen kilometrin siltaa, ajattelin elämää kiitollisena monin tavoin, mutta myös sitä, että olen säilyttänyt ja voinut säilyttää moottoripyörällä ajotaitoni.

Tänään jatkamme matkaa ajamalla saaren ympäri ja takaisin mantereella vielä pitempää siltaa. Minne siitä, en tiedä, mutta jollain lailla tavoitteena on edelleen maan pääkaupunki Kuala Lumpuri. 

Skootterit ja muut moottoripyörät ajavat täällä todella kovaa ja luulen, että nuorenakaan en olisi pysynyt mukana heidän puikkelehtiessaan oikealta ja vasemmalta muita ajoneuvojen väleissä ohitellen.

Ihmiset ovat olleet hyvien ystävällisiä muustakin syystä kuin, että olemme kaukaisen maan kummajasia. Ehkä eniten sitä olen minä värikkäine vaatteineni.

Kun aikoinaan valitsin ulkomaiden vakiokohteeksi Thaimaan Pattayan Jomtienin kaupunginosan, ajattelin Aasiassa riittävän uutta ja eksoottista koettavaa niin kauan, kun pystyn matkustamaan. Se on pitänyt kirjaimellisesti paikkansa, sillä arki täällä on suomalaiselle täynnä uusia elämyksiä. Josta elämän leppoistamisjaksolla on ylivertaisen mukavaa nautiskella.

On mukava ajatella, että vaikka vanhuus kulkee päivä päivältä tiiviimmin käsipuolessa, se ei ole haitannut vauhtia ja uuden kokemista kolotuksineen siellä täällä, huononevana kuulona ja näkönsä. Elämäni on todella laiffii itse valittujen yksinäisten vuosien jälkeen. Matkalla maailman äärissä on myös mukava ajatella, lähetellä kuvia ja viestijä Morakotille, joka odottaa minun palaavan yhteiseen kotiimme eräänä päivänä jossain vaiheessa 😊.