Vaihdetaanko Jomtien Pattaya Beach Faceryhmään nimeä?

Olen varsin aktiivinen sosiaalisen median käyttäjä. Facebookissa touhuan eniten ja omien sivujen lisäksi ylläpidän kolmea ryhmää. Pieniä kaikki, joista noin 4000 jäsenen otsikon ryhmä on suurin.

Kun sen perustimme joku vuosi sitten, ajattelin, etten Pattayan Jomtienin kaupunginosan lisäksi maassa muualla asu. Vaan toisin on käynyt. Avoimin mielin avoimista ovista kulkiessani on kohtalo nakannut minut maanteitse tuhannen kilometrin päähän, lahden toiselle puolelle eteläiseen Thaimaahan. Se on myös muuttanut mainitun ryhmän postausteni painopisteitä muuallekin kuin Jomtienille. Sen vuoksi jokunen kuukausi sitten lisäsin ryhmän nimeen jatkoksi "ja vähän muutakin." Mutta riittäkö se? Mitä mieltä olette? 

Ryhmien ylläpito on minulle ilo ja mukava sisältö vuorokauden kaikkina aikoina, sillä nukun, kun nukuttaa ja valvon, kun valvottaa. Silti Jomtien Pattaya Beach -ryhmän yksi tärkeä sisältö on palvella niitä, jotka palvelevat. Siis yrityksiä ja yksityisiä, jotka tuottavat kuka mitäkin Thaimaassa aikaansa viettäville. Luulen, että osa ryhmän monituhatpäisestä joukosta keikkuu juuri siksi mukana. Jäsenhän tässä avoimessa ryhmässä tarvitsee olla vain, jos aikoo julkaista jotain. 

Kaikista tärkeintä on kuitenkin ryhmän jokainen jäsen, joista iso osa ainostaan kurkkii olisiko tänään jotain uutta tai peräti mielenkiintoista tuotetta, palvelua tai vain luettavaa. Pyrinkin päivittäin saamaan sivuille ainakin yhden postauksen, oman tai muilta kaapatun. Jos jotain kaipaisin, olisi se vuorovaikutus, lukijoiden kommentit tai peräti kirjoitus.

Tämän suhteen taattua tavaraa oli aikoinaan postaukseni ystävällisestä suhtautumisesta paikallisiin koiriin. Mutta aihe on kärsinyt inflaation, sillä ahkerinkin bambukepin kanssa huitova kävelijä tai juoksija on menettänyt toivonsa, että muutuisin. En minä muutu, vaikka kiivaimmat sanovat, että minut voisi tappaa kulkijakoirien kanssa.

Mutta vieläkin tulisemmin osa meistä suhtautuu venäläisiin, joista ei ilman ilmiriitaa voi sanoa juuri mitään myönteistä. Olen opetellut ja oppinut tulemaan juttuun heidän kanssaan, kun välillä muistutan itseäni millaisia matkustajia itse olimme, kun Kalevi Keihänen opetti meitä Välimeren maiden tavoille.

Joskus myöhemmin olen silloin tällöin Tallinnan lautalla seurannut suomalaista perusörveltäjäjoukkoa ajatuksin, ettei Keihäsenkään kantama vesi hevin saavissa pysy.

Jomtienin rantatuolissa olen myös osallistunut keskusteluihin, joissa kotimaiset maailman matkaajat kilvan haukkuvat thaimaalaisten ja varsinkin paikallisten naisten tyhmyyttä. Yleensä keskustelu aiheesta loppuu, kun kysyn, että kuinkahan tyhmä sillon onkaan farangi, joka lankeaa nuoren thainaisen punomaan ansaan?

Sitäkin välillä pohdin haluaisinko Jomtienille 10 000 venäläistä, jenkkiä vai suomalaista? Jotkut maanmieheni ovat nimittäin nytkin kuin omistaisivat koko Thaimaan tai ainakin condon missä asuvat tai ravintolan missä syövät ja juovat. Kuinka paljon he omistaisivatkaan, jos olisivat ison Venäjän tai USA:n kansalaisia?