Oikeastaan yksi suurimpia ulkona viihtymiseen vaikuttavista seikoista oli oivallus, että hyttysen pistos ja yritys käydä vereni kimppuun kutittaa tai huomaan sen vain puolisen tuntia. Olen sitten Thaimaassa, Suomessa tai missä tahansa.
Kaikki vertani hamuavat moskiitot ovat naaraita, sillä urokset ovat kasvissyöjiä. Alkukesästä Jokilaakson hyttysten pistot eivät ole niin ärhäköitä kuin loppukesästä. Siitä päättelen ainakin siipiveikottaria olevan useampaa heimoa. Keskikesän aurinkoisilla päivillä ei korvan juuressa inhottavasti inisevistä ole minkäänlaista riesaa ja Thaimaassakin niitä on oikeastaan vain iltaisin auringon laskiessa.
Mutta mitä muuta arkeeni sitten kuuluu kuin olla tulevien äitihyttysten lounaspöytänä, jotta he saavat hyttyslapsia ja me myöhemmin ne riesaksemne? Toisaalta eihän tämän ikäisen, elämän runteleman kubben veri enää Punaiselle Ristille kelpaisikaan. Mutta ei minulle pitkässä juoksussa elämäntarkoitukseksi riittäisi olla vain tärkeänä osana tuottamassa lisää hyttysiä, vaikka ne joidenkin pikkulintujen elinehto ovatkin.
Joka aamu, satoi tai paistoi, kävelen 4000-5000 askelta. Eihän se paljon ole, mutta yli 100-kiloiselle, 73-vuotiaalle sepelvaltimotautiselle kelpo suoritus. Aamulenkin teen sillon tällöin paljain jaloin, jos asfaltti ei ole liian kuuma eivätkä hiertymät ja irtokivet ole tehneet jalkapohjia edelliseltä päivältä liian aroiksi. Kai kengilläkin asiaan voisi vaikuttaa, sillä lenkkitossuina minulla ovat alle 2 euron (60 bahtia) muovisandaalit. Paljain jaloin kävelyn sen sijaan tiedän olevan hyväksi.
Tatan thaikodilta on yhtä pitkä matka joelle, kun Jokilaakson Merikonttikodiltanikin. Lampiakin on molemmissa paikoissa yhtä lailla, mutta vain Tuusulassa niissä uin, kuten joessakin.
Sen sijaan thaijoet yleensäkin lienevät ihmisille enemmän leivän lähteenä kuin suomalaiset pikku joet. Joku täällä kerää pikku veneellään joesta muovipullotkin. Mitä syötävää vedestä kalojen lisäksi löytyy, siitä minulla ei ole tietoa.
Pari, kolme kertaa viikossa roudaan aamuisin neljän kilometrin päässä olevaan itsepalvelupesulaan PeeCeeX:lläni pyykin pestäväksi (20-30 bahtia) ja haen tunnin tai kahden päästä pestynä takaisin. Aivan kulmallakin pesula olisi, mutta siinä on kuulemma huono vesi. Kun selitin, että samaa vesijohtovettä, oli Tatan vastaus "okei, vien ne sitten itse", joten se siitä neuvottelusta 🤣.
Blogin kimpussa menee helposti päivittäin parituntinen ajatuksineen, kirjoittamisineen ja uudelleen ja taas uudelleen lukemisineen sekä tekstin korjaamisineen. Aivan oleellinen osa aamua vuoteeseen tuodun aamukahvin lisäksi on pikku terassilla pari kuppia itse keitettyä inkiväärijuomaa suomalaisesta kuksasta sekä häntänsä menettäneelle Black & White kissalle aamiaisen tarjoaminen. Sen jälkeen sen on päästävä vartin ruokalevolle reisieni ja mahani päälle. Heh...... elämä on eikä kissaankaan kiintyminen pitänyt olla minulle enää mahdollista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti