Olenko velkaa Suomelle vai Suomi minulle?

Eilisen blogini otsikko oli "Vieraana omassa maassa", mutta oikeastaan vasta nyt pääsin siihen mistä piti kirjoittaa.

Sillä iän myötä on alati enemmän alkanut tuntua siltä, että synnyinmaatani kiinnostaa eläkeläisten kohdalla vain maksetut verot. Sillä yhä useampi tehtävistä, joita kunnan tulisi tuottaa verovaroin on ulkoistettu tai muuten omakustannusperiaatteella. Siis niin, että käyttäjät maksavat sen mitä palvelu tai tuote kulloinkin maksaa.

Ehkä vanhustenhuolto kelpaa esimerkiksi. Jos joudun tai pääsen ennen kuolemaani jonkin sortin hoivakotiin, jättää kunta minulle eläkkeestäni lakisääteisen käyttövaran, joka taitaa olla tällä hetkellä 167 euroa kuukaudessa. Loput se vie ylläpitokuluihini.

Äkkiä voisi ajatella, että sehän on aivan oikein sekä oikeus ja kohtuus. Mutta toistakin mieltä voin olla. Nykyrahaksi muutettuna olen maksanut elämäni aikana veroja palkastani ja eläkkeestä yhteensä 1 000 000 - 1 500 000 euron verran. Eikä verojen maksaminen suinkaan siihen lopu. On sama mitä nettottuloillani ostan, kaikesta maksan valtioille ja kunnalle uudelleen veroja rahoistani, joita yhteiskunta on kertaalleen jo verottanut. Työelämässä ollessani väkisin otettuihin maksuihin yhteiskunta vei noin puolet bruttopalkasta. Nykyisin eläkkeestäni neljäsosan. Itsekkäästi, mutta oikeutetusti ajetellen voin sanoa vuosikymmenten työpanoksestani olleen myös muillekin hyötyä. 

Mitä olen itse sitten saanut maksamillani veroilla? Neljä vuotta ilmaista koulua, jonka jälkeen siirryin viideksi vuodeksi vanhempieni maksamaan yhteiskouluun. Sitten olen saanut osin ilmaisen terveyden ja sairauden hoidon. Se ei ole kylläkään koko totuus, sillä työelämässä ollessani käytin lähes aina työnantajan maksamaa työterveyshuoltoa.

Viime kesänä yritin monesti saada kunnalliselta, edes huonosti suomen puhuvalta lääkäriltä aikaa, mutta en kyennyt tekemään itseäni riittävän sairaaksi. Malja meni lopullisesti yli, kun hoitoalan ammattilainen ehdotti monen soittoyrityksen jälkeen, että voisiko joku naapurini ottaa selkäni ihomuutoksista valokuvia? Ne sitten lähettäisin älylaitteellani terveysasemalle, joiden perustella he kollegiossa tekisivät päätöksen onko aihetta tavata lääkäri. 

Aikoinaan join kohtuuttomasti viinaa kymmenkunta vuotta. Sinä aikana elantoni tuli usein työvoimatoimiston maksamista työttömyyskorvauksista sekä sosiaaliviraston toimeentulotuesta. Muta tämäkään ei ole koko totuus, sillä käytännössä korvauspäivää lukuunottamatta lähes kaikki rahat menivät viinaan ja tupakkaan, joiden veroprosentti oli melkoinen. Veronmaksajien mukaan viinapullon hinnasta veroa on peräti 82 prosenttia ja tupakka-askista jopa 88 prosenttia. Joten voin sanoa palauttaneeni valtiolta saamani rahat varsin täysimääräisinä takaisin samaan kassaan.

Vaikka jotakin oleellista marmatuksestani unohtaisinkin, niin kehnon sorttisesti olen vuosikymmenten aikana saanut Suomelta katetta maksamilleni veroille. Silti vaikka jollain lailla hyvänä päivänä ymmärrän, että hyvä kotimaa tuottaa verorahoilla jokaiselle jotakin hyvää. Joten hyväksyn niin oopperan ja Finlandia-talon kuin Kiasmankin ylläpidon, vaikken niitä käytäkään. 

Mutta verorahojeni jakaminen vastikkeettomasta varsinkin niille, olivat sitten ulko- tai suomalaisia, joille ei demokraattisen yhteiskunnan yhdessä laatimat pelisäännöt kelpaa, nakertaa isänmaallisuuttani.

Silloin tällöin Thaimaan Jomtienilla olenkin törmännyt maanmieheeni tai -naiseen, joka sanoo, ettei ole ikävä Suomeen, sillä siellä ei ole ole mitään, edes kaivattavaa. Nykyisin minun on helppo häntä ymmärtää, sillä välillä koen itse samoin: "Jormas on työnsä tehnyt ja tarvitsemme vain hänen maksamia veroja." On laiha lohtu, jos ainut kaipaaja on ehdokas vaalipäivänä. Ja ensi vuonna ei ehkä hänkään, sillä tammikuun pressanvaaleissa taitaa äänestyspaikalle olla matkaa liki 1000 kilometriä 🤣.