Harrastuksena ja osana elämän sisältöä kirjoittaminen, osa 2

Kirjoittaminen on ollut minulle palkkatyön päätyttyä yksi tärkeimmistä asioista, sillä se on ennen kaikkea ajattelemista miten mikäkin asia mielestäni on tai on ollut. Se on myös kannan ottamisen lisäksi muistelemista ja koetun uudelleen elämistä. Ehkä juuri niiden vuoksi olen kääntänyt takkiani useimmin. Toki monesti on niinkin, että kerran ajateltua ja kirjoitettua ovat vuodet vain vahvistaneet.

Luulen kirjoittamiseni jalostuneen nykyiseen muotoonsa, kun aikoinaan etsin taipaleeni loppupään leppoistamisjaksolle jotain harrastusta tai tekemisen muotoa, joka seuraisi helposti mukana. Jonkun sortin sukulaissieluja ovat erilaisten ristikoiden täyttämiset tai lähes joka paikkaan mukana kulkeva korttipakka pasiansseja varten. Kutominen ja virkkaaminenkin taitavat olla samaa heimoa. Ja tietty lukeminen ja itselläni myös kämmenenkokoinen älylaite lukuisine asia- ja ajanvieteohjelmineen sekä sosiaalisine medioineen. 

Osassa omaa harrastamistani tärkeää on, etten joudu toisten ihmisten vuoksi tekemään kompromisseja. Voin sooloilla, olla itsekäs, kirjoittaa ja kertoa milloin mitäkin kuinka tahdon.

Olinkin joskus pienen aikaa paikallislehti Keski-Uusimaan kolumnisti, joka osaltaan valoi uskoa kirjoittamiseen. Pidin pestistä ja ilman lehden tapaa lyhennellä tai peräti muuttaa kirjoituksiani, kirjoittaisin varmasti lehteen vieläkin. Se on joka tapauksessa yksi syy Elämän tähden blogien syntyyn, kirjoittamiseen ja julkaisemiseen. Pidän siitä ja myös oikeana, että kukin sanokoot sanottavansa miten tahtoo. Mutten pidä siitä, kun joku muuttaa tekstejäni tai puhumaani. 

Kirjoittaessani jotain julkiseksi, itse asiassa vain harvoin keskustelua syntyy aiheesta, jota itse pidän tärkeänä. Sanonta "Hyvää päivää kirvesvartta - toinen puhuu aidasta ja toinen aidan seipäästä" kuvastaa varsin osuvasti mitä tarkoitan. Provosointikaan ei aina takaa, että mielipiteiden vaihto pysyisi raameissa, joita kulloinkin tarkoitan ja toivon. 

Mutta ei minua juurikaan harmita, vaikka kommenttivirta loikkii sinne tänne. Sitä on muutenkin liian vähän. Yksi asia sosiaalisessa mediassa harmittaa. Kun esimerkiksi joku kysyy Facebookissa, ehkä ensimmäistä kertaa kohteliaasti ja asiallisesti aralla äänellä neuvoa johonkin, niin viimeistään kolmas vastaus on jonkun vatipään, jonka täydellisen alamittainen, asiaan kuulumaton mölötys on tosi syvältä sanonko mistä? Tosin löydän itsenikin joskus tältä paikalta 😖😖.