Tallinna

Tämän päivä blogia jatkan huomenna, sillä heräsin puoli kolme aamulla. Nyt ovat paukut vähissä, sillä yhdeksän maissa illalla palaamme Länsisatamaan Tallinasta, sen jälkeen on vielä haettava Vanharouva Avensis Rastilasta ja ajettava Jokilaaksoon..... 

M/S Finlandia on suomalaisen Eckerö Linen matkustaja-autolautta, jonka varustamo osti vuonna 2012 italialaiselta Moby SpA:lta korvatakseen sillä Helsinki–Tallinna-reitillä liikennöivän M/S Nordlandian (nyk. M/S Almariya). Finlandian alkuperäinen nimi oli M/S Moby Freedom. Virolaisella Tallinkilla oli käytössään M/S Finlandian sisaralus M/S Superstar (nyk. M/S Pascal Lota) Helsinki–Tallinna-reitillä vuosina 2008–2017.

Taantuma, lama tai miksi tätä aikaa sanoisikaan näkyi jossakin ja jossakin ei. Aika entinen ei  kuitenkaan ole palannut ja voi olla, ettei palaakaan. Mutta missä matalasuhdanne ei näkynyt, oli laivamatka mennen tullen. Vaikka kuljimme eestaas tiistaina, keskellä viikkoa, oli alus aivan täynnä. Yhtä täynnä se ei kuitenkaan ollut kuin yksi viime viikon lento. EasyJetin kone Lanzarotelta Liverpooliin myöhästyi keskiviikkona 5. heinäkuuta, kun sen katsottiin olevan "liian painava nousemaan". Kaikkiaan 19 matkustajaa joutui poistumaan koneesta. Lähtö viivästyi yli puolellatoista tunnilla. Independentin mukaan matkustajia pyydettiin vapaaehtoisesti jättäytymään pois P 80 lennolta.

Missä alakulo vastaavasti näkyi, olivat niin sanotut turistimyymälät ja ostosparatiisit, SadaMarketit ynnä muut, joiden myyntipaikoista avoinna oli vain murto-osa. Matalapainetta oli Tallinnan Vanhassa kaupungissakin, joskin toinen toistaan houkuttelevampia ruokapaikkoja oli pilvin pimein pilvettömän taivaan alla. Lupaustensa mukaisesti ilmojen haltijakin antoi kelpo kelit.

Ehkä ulkomaalaiset kauppiaat ovat lisääntyneet Tallinnassakin. Tai kohtaamiset olivat silkkaa tuuria, mutta lisääntyneet olivat ainakin he, jotka yrittävät saada leivän päälle silavaa turisteilta alamittaisin keinoin. Kun otimme satamassa A-terminaalin edestä taksin ja ajoimme Vanhan kaupungin portille, maksoi kyyti 7 euroa ja kun tulimme takaisin saman matkan, maksoi se 12 euroa. Kysyimme myös kaksikerroksisen turistibussin kuljettajalta mitä maksaisi kaupungin kiertoajelu, vastasi hän "20 euroa". Kun käänsimme selkämme, huusi hän perään "15 euroa."

Ruoka oli monessa ulkoilmapaikassa varmasti saman hintaista kuin Suomessakin. Tuntui myös siltä, että turisteille suunnatut matkamuistot maksoivat katukojuissa vähintään yhtä paljon kuin Helsingin Kauppatorillakin.

Suomea puhuivat kauppiaat, jotka sitä taisivat. Muistan nimittäin ajan, kun eivät puhuneet, vaikka osasivat ja kotikielen lisäksi tarjolla oli vain englanti. Sitten Guide-lehti teki jutun, että ehkä kannattaisi pitää suomenkielestä kiinni, sillä senkielisiltä tulee 40 % Tallinnan turistipyydysten kassavirroista. Se oli myyjille superhyvä kielikurssi.

Kuitenkin kaikkinensa oikein mukava puolen vuorokauden reissu laatuseurassa laivamatkoineen. Näyttivät rakentavan matkustajasatamaankin ratikkakiskoja, joten yhä useammin voin todeta taksikuskeille, että pitäkää tunkkinne ja kyytinne.