Sielukkaat autoni, osa 2

Ensimmäisen autoni jälkeen autolliseen maailmaani tuli kymmenen vuoden paussi, sillä kärysin rattijuoppoudesta parikin kertaa. Mitään muita oppilaitoksia en olekaan käynyt niin montaa kertaa aina uudestaan kuin autokouluja, vaikka yhteiskoulukin eteni verkkaisemmin kuin vuosi ja luokka.

Jotakin Wartburgien ajo-ominaisuuksista kertoo, että niiden jälkeen perus 1200-kuutioinen Lada tuntui kuin olisin ajanut isolla amerikanraudalla, joita niitäkin elämänmakuiselle matkalleni myöhemmin mahtui. Aito venäläinen oli superluotettava tapa liikkua paikasta toiseen. Viihtyvyyttä lisäsin asennuttamalla Finlandia kattoluukun enkä ole toista kattoikkunallista Ladaa koskaan nähnyt.

Mutta harvinainen Suomen teillä oli myös täynnä pikkuvikoja ollut Oldsmobile Cutlass Brougham Ciera Diesel V6. Jos Kapitan oli malaganpunainen, oli Olssi viininpunainen. Hyvin mukava ja letkeän kyydin tarjonnut seuralainen.

Muistelen seuraavan jenkin olleen Chevrolet, ei Starcraft, vaan Dallasin lentokentältä hankkimani Stareagle. Vaikka mukana ei tullut Sue Elleniä eikä JR:n cowboyhattua, 6,2 litran V8 dieselmoottoreineen se oli hieno peli. Sisään rakensin yhdistetyn työpisteen ja makuupaikan. Eräänlainen matkailuautomaailmani esiaste. Jyväskylä kaduilla se oli legendaarinen, sillä kylkiin maalautin itseni laitapuolen kulkijana, vihreän maihinnousutakkini taskussa viinipullo.

Kuvassa en ole minä, vaan se on kuvituskuva

Samalla teetin sivuille tekstit kissankokoisilla kirjaimilla: "Dirty old men need love too." Vappuna nuoret piirittivät meidät Lutakon satamassa ja heittivät avoimista ikkunoista takaosan täyteen viuhkoja, serpentiinejä, ilmapalloja ja naamareita. Saatesanoina, että "sun tarttee olla hyvä jätkä, kin sul on tollaset tekstit autossa." Tähän minä, että kuin nii? "No, lyhkäsellä englannilla niis lukee suomeksi, ett likaiset vanhat miehet tarvitsevat myös lovea." 🤣🤣

Aikansa kutakin ja kerran oli vuorossa Jyväskylän maalaiskunnan kunnanhallituksen pikkujouluristeily Tallinnaan. Siellä väki pienessä hiivassa irvaili autostani, ettei se ole Vihreän puolueeni linjan mukainen. Kuinka ollakaan, vaihdoin Letukkani valkoiseen Cadillaciin, jossa oli pienempi, 5 litran V8 moottori. Kerran ajoin kunnanjohtaja Tarmo Pipatin työsuhdeauton parkkiruutuun, johon Caddyni mahtui vain osin. Sitten marssin Tarmolta kysymään, että missä meillä mahtaa olla tosiautoille tarkoitetut pysäköintipaikat, kun henkilöautonikaan ei mahdu minikokoiselle paikallesi? Sitä naureskeltiin valtuustosalissakin ennen kokouksen alkua. Kysyin, että eikö mikään kelpaa? Vaikka nyt autossani pikku-Volkkarin verran pienempi moottori.