Sivun näyttöjä yhteensä

perjantai 10. syyskuuta 2021

Juutuin muistelemaan Yleisradiota

Kun pääsee kypsään ikään toivon mukaan muutenkin kuin elinvuosiltaan, muuttuu, tulee lisää, hiipuu tai vaihtuu mielenkiinnon kohteet, vaikka jotakin kulkee mukana loppuun saakka. Ainakin minulla. Luulen, että Suomessa ei pysty elämään kovinkaan kauaa, ettei siihen tavalla tai toisella liittyisi YLE, jonka historia ei minua nuorena kiinnostanut lainkaan. Mutta nyt se on hieno juttu, sillä koko kansan omistama radio on ikäänkuin kansallisomaisuutta, jolla on joskus valtava, lähes elämän ja kuoleman merkitys koko kansalle.

Muistan, kun äitini kertoi sotavuosista, isäni ollessa rintamalla. Kuinka joka päivä yritettiin kuulla jotain uutisia etulinjalta ja muista sodan vaikutuksista. Ehkä jotain samaa koin vuosikymmeniä myöhemmin, kun pimennysverhot alhaalla kuuntelin radiosta virolaisten ystävieni kanssa tallinnalaisessa kerrostalohuoneistossa missä Neuvostoliiton panssarit ovat tulossa. Elävästi muistan kuinka tärkeä asia oli, jos ryssät valtaavat radioaseman, kuten he sen sanoivat. 

Läpi elämän olen ollut pääosin television ja radion vastaanottavana osapuolena, mutta olen kyllä ollut tekemässä joskus ohjelmiakin. Muistissa on esimerkiksi A-raportti, Prätkäjengin ristiretki, jonka kuvauksista olin lähes kokonaan vastuussa. Enää en löydä ohjelmaa Ylen arkistosta, mutta moottoripyöräkerho Gospel Ridersilla se saattaa olla tallessa.

95-vuotispäivänään, tai oikeastaan päivää aiemmin Yle tuli uudella tavalla elämääni. Olin kirjoittanut viisi vuotta sitten moniosaisen blogisarjan: http://elamantahden.blogspot.com/2016/04/sininauhakonserni-in-memoriam-osa-1.html?m=1. Sen tarkoitus oli osaltaan pelastaa Sininauhakonserni, mutta sanoa muutenkin jotain sellaista, mitä historiankirjat eivät tule koskaan kertomaan.

Luulen, että yhteydenotto oli osa tiedotusvälineiden tutkivaa journalismia. Joka tapauksessa kirjoitukseni olivat tarttuneet vuosien jälkeen haaviin. Tulevaisuus näyttää johtaako se mihinkään. Voi olla, ettei, sillä ydin ei ollut sinällään Sininauha, vaan jälleen kerran Ruusulankadun elämisen yhteisö, joka menetti nimensä Kujan Katti ennen aikojaan.

Sinällään mukavaa oli havaita, että Yle on edelleen matkassani itse asiassa monellakin tavalla. Näin on monesti muidenkin laita, kun vaan itse kukin pysähtyy ajattelemaan. On arvokasta, että meidän kaikkien yhteinen kansallinen media elää mukana arjessa ja juhlassa. 

Ei kommentteja: