Sivun näyttöjä yhteensä

lauantai 31. heinäkuuta 2021

Väärien valintojen asiantuntija * 360

Päivin blogikirjoituksen jälkeen juutuin minäkin vielä toviksi onneen ja onnettareen sekä uskoon epä- ja taikauskoineen. Muistelin ystävääni Fonia, joka ostelee arpoja Thaimaan Jomtienilla suhteellisen säännöllisesti. Aina silloin työpäivän päätyttyä Pattaya Suomi-Seuralla hän otti skootterinsa ja ajoi muutaman kilometrin päähän Buddhavuorelle huokaisemaan rukouksen sinne jonnekin, että onnetar avaisi rikkauden ovet ja päästäisi hänet kokemastaan köyhyydestä.

Mieleen muistui myös tarina pojasta, joka oli kadonnut suomalaiseen lähimetsään. Tuntitolkulla joukot etsivät häntä ja osa oli jo menettämässä toivoaan. Kunnes yksi etsijöistä kuuli puiden takaa hennon, pienen lapsen äänen. Mies löysi pojan hiekkakuopan pohjalta, jonne hän oli kyyristynyt luettelemaan aakkosia. Kun löytäjä kysyi mitä sinä teet, vastasi hän: "Annan Taivaan Isälle kirjaimia, joka osaa laittaa ne oikeaan järjestykseen ja sitten Hän tietää mitä tarvitsen."

Siinä oli jotain samaa kuin täydellisessä lapsenuskossani, jonka uskon, vaikken toivo kadottaneeni ikiajoiksi. Silti uskon ja toivon, sillä koen, että on hyväksi uskoa muuhunkin kuin itseensä. Uskossa on itselleni kuitenkin enemmän salaisuuksia ja kysymyksiä kuin vastauksia. Minulle se ei myöskään ole ihmisen etuoikeus, vaan ajattelen siitä osallisia olevan jotkut muutkin eläväiset, kuten koirat.

Kun olin siirtynyt elämän kohtuullistamisjaksolle, vietin monia tunteja vuositolkulla Jokilaaksossa odottamassa Niilo-koiran kanssa eläkeläisille tarkoitetussa, entisessä mielisairaalan keinutuolissa Päivistä töistä kotiin. Lähes minuutin tarkkuudella Niilo siirtyi ikkunalasin taakse tuijottamaan kohti Soiniityntietä ja sen siltaa. Koira ei voinut ihmisen järjellä tietää, mutta silti se tiesi ja uskoi päivästä toiseen, että sieltä Päivi tulee aivan pian skootterilla tai autolla. Joka kerta Päiviksen saapuminen loi lisää uskoa Niilolle.

Tämän päivän muotisana on "haastava", jota käytämme monessa yhteydessä. Myös minun uskoni on haastavaa, on se sitten epäuskoa, taikasellaista tai jotain muuta. Esimerkiksi ihminen, jonka kristinusko on asettanut eläimen yläpuolelle, käyttää koe-eläimiä, koiriakin. Ne eivät ymmärrä miksi ihminen satuttaa niitä testatessaan korona ynnä muita rokotteita. Joskus ajattelen, että minäkin olen jonkun yläpuolelleni asetetun koeihminen. Jota se jokin, josta en juuri mitään ymmärrä, satuttaa minua yhä uudelleen ja uudelleen.

Ihmisen on helppo käsittää, että eläimen satuttaminen koe-eläimenä on hyväksi kokonaisuudelle. Silti itsensä ylentänyt luomakunnan kruunu ei käsitä tai hyväksy, miksi häneen sattuu koe-eläimen lailla. Että sekin olisi jonkun tahto kaikkien parhaaksi. Mutta koska näin toivon olevan tarkoitettukin ja hyväksi luomakunnalle, on uskoni haastava, ikuinen mysteeri. Olkoon vaikka jotain samaa kuin ikkunani unisieppari, Kalevala tai äidin peltikatolla öisin metelöivä, lapsia vievä aswang, myyttinen olento Filippiinien kansanperinteestä. 

Ei kommentteja: