Väärien valintojen asiantuntija * 10

Säilytän ja jaan nimeni.

Soini, asemies ja aseenkantaja ovat tarkoittaneet jotakuinkin samaa. Sitä perua ritarihuonejärjestyksessämme oli kreivien ja vapaaherrojen alapuolella erikseen ritari- ja asemiesluokka (riddare- / svenneklassen), kunnes nuo kaksi alinta luokkaa 1860-luvulla yhdistettiin.

Soini oli siis eräänlaisessa ritarin oppisopimuskoulutuksessa. Jotkut pysyivät ritareiden kisälleinä ja miekankantajina ikänsä, joistakin tuli ritareita ja joistakin mitä lie tai ei mitään.

Onko skandinaavisissa juurissani viikinkiverta, on myös mielenkiintoinen ajatus. Joka sinänsä istuisi mainiosti ikivanhaan, tanskalaisruotsalaiseen lautturisukuuni.

Vielä on kesävaatteiden aika, mutta
juhlan kunniaksi on puku päälläni. 

, Jossa ei kyllä ole kerskaamisen aihetta, sillä aika on kullannut ja patinoinut viikingit nykyihmisten silmissä hovikelpoisiksi. He taisivat muodostaa merirosvojakin pahempia rosvojoukkoja. Jotka laivojen ryöstelyn lisäksi tekivät pahojaan myös ja ehkä varsinkin maissa. Myös Suomeen, joka silloin ei ollut oma valtio. Toisaalta olenhan minäkin joskus esitellyt rosvousreissujani. Silloin kun etsin elämääni suuntaa. Missä voisi kohdata itsensä eikä tarvitsisi pelätä päivin eikä öin.

Sitäkään en tiedä onko aina ollut etu- ja sukunimiä, vai oliko aikoinaan henkilönimiä ja lisänimiä. Olisinko ollut Jorma Ihannonpoika tai isän puuttuessa Jorma Annikinpoika?

Soini joka tapauksessa on ollut sukunimen lisäksi naisen ja miehen nimi. Varsinkin kansallistunnon ollessa voimissaan 1900-luvun molemmin puolin, se oli monen tytön etunimi. Nimipäiväkalenteriin nykyiselle paikalleen se on tullut syntymävuonnani 1950.

Jos syksyllä minusta tulee pienen lapsen isä, jolle voin olla antamassa nimeä, siinä tulee olemaan yhtenä nimenä Soini. Riippumatta onko hän tyttö tai poika. Oikeuden vahvistama isä olen nytkin, mutta Markolla oli nimi pojakseni tullessaan. Johon hän on tainnut tehdä lisäyksen. Olisiko sinne tullut Marko Kristianin lisäksi isoisältään ja minulta perintönä Veino?