Metsän tuoksu valtaa hänen aistinsa ja olemuksensa. Sitten metsän hiljaisuuden katkaisee etäämpää kuuluva ääni ja samoilija pysähtyy kuuntelemaan. Ääni on ihmeellistä kuhinaa, murahtelua, ja mörinääkin. Mikä se on?
Samoilija lähtee uudelleen liikkeelle ja jatkaa varovasti kulkuaan lähestyen äänen lähdettä. Suuren puunrungon takaa näky paljastui metsän valtiaaksi, joka oli hommissa.
Karhu oli uppoutunut suuren muurahaispesän keskelle kauhoen etutassuilla kekoa ja syytäen pesän rippeitä ympäriinsä niin, että niitä sinkoili metrien päähän."
Kahvimukin kahvana toimivat karhun veistetyt takajalat ja pää on kusiaspesässä eli kuksassani sisällä. Kahdeksasta näin tehdystä, upeasta käsityöstä valitsin mieleiseni. Minulle tärkeintä oli voimakkaat puun juonteet eli syyt. Puun ja pahkan elämän juonteet.
Kylkeen on vastaavasti kaverrettu elettyjen vuosieni määrä. Toivon, että kun aikani on täysi enkä enää kuksasta juo, se löytää käyttäjänsä. Tai ehkä vain paikan jossakin.
On hyvinkin mahdollista, että pahkakoivu oli ikäiseni, kun se tapasi elävän elämänsä matkan pään kuksantekijän hyppysissä. Pohjois-Savon ja Kainuun korpien rajamailla.
Ehkä vastaavasti itse tapaan joskus tekijän. Joka loi kuksani ja antoi sille sielun, sillä se sillä on. Kuten lapsen rakkaimmalla nukellakin, jota aikuinen ei aina ymmärrä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti