Korona on tuonut ajatuksiin lähdön läheisyyden siten, miten emme osanneet edes kuvitella joku kuukausi sitten.
Mutta kaikki eivät syystä tai toisesta näe sitä vieläkään tai eivät välitä. Joka puolelta maailmaa esimerkiksi ravintoloilta, suomalaisiltakin tulee viestiä "Tervetuloa, olemme auki normaalisti niin kauan kuin saa olla".
Tuntuu pahalta, vaikka elämäni rajoja olen kolkutellut itsekin monet kerrat. Mutta, että tietoisesti leikkisin muiden elämillä, se tuntuu kovin, kovin vieraalta ja hyvin, hyvin itsekkäältä. Tai sitten vain tyhmyydeltä.
Mutta eivät suomalaiset sen moraalittomampia tai ajattelemattomampia ole kuin missään paikallisetkaan. Moni putiikki on pannut lapun luukulle. Ei koronan vuoksi, vaan siksi, kun ei ole asiakkaita.
Toki esimerkiksi Pattayalla tehdään muutakin. Hisseissä kuljetaan pienemmillä lasteilla ylös ja alas kasvot seinää vasten nurkissa eikä pankeissakaan istuta vierekkäin.
Toivon, että hississä kanssani ei kulje, eikä pankin tyhjille istuimille silti istu yksikään virus. Tosin millin 10000-osan kokoinen kulkija ei paljon tilaa tarvitse. Eikä lupaakaan pyytele minne mennä.
Vastuullisten valintojen lisäksi ei minulla ole juuri eväitä asian paremmalle tolalle saamiseksi. Käsien pesun lisäksi.
Toivon ja huokaisen sinne jonnekin, että kohdallani lähdön läheisyys tarkoittaisi vain matkaa sunnuntaina Suomeen. Siitä kirjoitan, ehkä jo tänään oman blogin. Jos tumppujen desifiointien väliin jää aikaa 😂😂.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti