Kävin kuvan bussilla Laosissa, sillä ranta mistä ennen pääsi veneellä, oli turisteilta evätty rajan yli kulkemisen osalta. Ulkomaalaisvirastokin oli uudessa paikassa ja uusissa, hienoissa rakennuksissa. Molemmilla puolin rantaa.
Vaikka eihän muutaman tunnin pyrähdysellä rajan takana voi maassa käymisellä elvistellä. Mutta onpahan ainakin rehvakkaampaa pitää Kultaisen kolmion paitaa, kun on käynyt Laosissa ja Myanmarissa Thaimaan lisäksi.
Kaverini, joka on Thaimaassa kolmenkymmenen päivän leimalla, sai rajavirkailijalta kuulla kahden reissun ja edestakaisen rajanylityksen jälkeen, että "no more in this year". Mikä lie syy tähän? Olisiko laittomien työntekijöiden jonkinlaiseksi kontrolloimiseksi? Tuskin rajoitus kuitenkaan on tehty tavallisten turistien vuoksi.
Mutta mukava oli piipahtaa Mekongjoen tuolla puolen toisessa maassa. Ystävällistä, köyhää ja yhtä siistiä sekä epäsiistiä rajan molemmin puolin. Turisteja ei juuri näkynyt. Vain jokunen reppureissaaja rannassa jne.
Minä sen sijaan olin eniten kotonani omassa viitekehyksessäni, alan miesten keskuudessa satamassa. Vaikea oli heille selittää miksei minulle kelvannut heidän näkäräisensä. Mutta veljeiltiin silti, kuten joka puolella maailmaa teen ja tehdään.
Kun tulimme takaisin ystävieni kotiin Chiang Raihin, huomasin päässeeni vahdiksi jääneiden koirien suosioon tai inhokiksi. Sillä ulos tuulettumaan jäänyt kuvan työpaitani oli saanut kyytiä kuvan koirilta. Emäntä vakuutti, että koskaan heidän koirat eivät ole moista tehneet. Olin otettu tästä suosionosoituksesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti