Ajattelin kantaa kaiken mukanani

Olen asunut ja elänyt monta kymmentä vuotta erilaisissa yhteisöissä, puolimatkankodeissa ja niin edelleen. Monen muun epänormaalin asumismuodon lisäksi, sillä olen asunut myös veneessä ja matkailuautoissa.

Kuka hän onkaan, hän on entisen kotimme parvekkeella

Kun luovuin säätiön jobista, ajattelin, että vietän vanhuuteni, jos en laitokseen joudu tai kuole, puolimatkankoti Pessissä ja Illusiassa Päiviksen kanssa. Kuinka enteellinen antamani nimi olikaan. Illusiasta ei tullut vanhuuden kotia minulle eikä Päivikselle.

Kun sieltä lähdimme, ajattelin, etten enää koskaan kiinny yhteenkään paikkaan, sillä niin kovin lähtö sattui. Se pirstaloi paljon, jota olin ajatellut leppoistamiselämälleni. Ajattelin lähtiessäni, että loppuelämäni kannan kaiken mukanani.

Paljon on mennyt uusiksi kymmenen vuoden aikana, paljon on mennyt ikuisiksi ajoiksi ja paljon on tullut uutta. Ja olen myös vastoin päätöstäni kiintynyt paikkoihin, joista on tullut hyvinkin rakkaita.

Kesäkoti Jokilaaksossa on ylivertainen. Rakastan Merikonttikotiamme. Siellä seuraan, kun kevät herättää uinuvan luonnon, kuinka se elää kesän ja kuinka se painuu syksyn tullen taas talviunille. Joskaan ei kokonaan, sillä saukoista lähtien lumen alla ja päällä on aina paljon elämää.

Syksyn tullen, muuttolintujen aikaan lähden Thaikotiin. Josta siitäkin on tullut rakas. Toivon näin voivan olla elämäni loppuun. Se on kuitenkin monesta kiinni ja luulen, että eniten niin sanotusta tähtien asennosta ja suotuisista tuulista. Koti Aasiassa on Päiviksen, jossa olen voinut ja asua kuin omassani. Mutta rakkainta minulle on, missä milloinkin olenkaan, Niilo ja koirat vailla ihmiskotia.

Kiintymykseni Thaikotiin huomasin viimeksi, kun palasin lähes kuukauden reissulta Pohjois-Thaimaasta. Yllätin itseni hyräilemästä Lasse Mårtensonin laulamaa biisiä. Että on ihmeen hyvä tulla kotiin taas. Biisin sanat istuvat minulle hyvin, sillä myös minä teen haave- ja mielikuvitusmatkoja sekä veljeilen linnanvintiöiden kanssa. Ehkä kaivan huomiseen blogiin kyseiset, puhuttelevat sanat ja mausteeksi historiaa siitä, jos löydän.