Nukuin Niilon kanssa yon ulkona

Oli mukava vuorokausi, vaikka Päiviksen kanssa kipinöikin, kun Niilo tuli Jokilaaksoon vaihtaakseen kolmen asunnon loukussaan loukusta toiseen.

Merikonttisaunan saunafiilikset antaa minulle ja joskus Niilollekin luonnon ja keraamisten kivien yhdistelmä.  Joista jokainen Kerkeksen kivi on niin sanotusti käsin taputeltu ja 1400 asteessa kypsennetty. Tekijä-Tepon mukaan ne on niin kuumassa paistettu, että niiden antamassa lämmössä voi pirukin kylpeä.

Alkoholittoman oluen, saunomisen ja uimisten lisäksi kokonaisuuteen istui tällä kertaa neljäskin palanen. Joka ei ole jokaisen herkkua, vaikka onkin lähes kaikkien saavutettavissa. Siihen kuuluu vuolukivestä kaiverretut, makkaran menevät putket. Joiden sisällä paistan loistavan makuiset löylymakkarat. Niiksi valikoitui tällä kertaa HK:n Kabanossin Grillibalkanit. Sinapiksi istui Ruotsista kotiin palanneen, "taatusti suomalaisen" Turun Sinapin mieto maku.

Vuorokauden toinen huippukohta oli yö, kun Suomen Latu yhteistyössä  PEFC:n kanssa haastoi neljännen kerran nukkumaan määrätyn (31.8.) yön ulkona.  Silmiini tämä sattui ensimmäisen kerran ja tartuin haasteeseen, kun osaomistuskoira Niilokin palasi sopivasti Jokilaaksoon. Turvatekijäkseni telttaan muun muassa 😅.

Tapahtuman hyväksytyksi nukkumismuodoksi valitsimme Biltemasta hankitun 29 euron yösijan. Joka aukeaa ja on valmis yövyttäväksi parissa sekunnissa.

Monen vuoden jälkeen suhtauduin nöyrästi teltassa yöpymiseen. Puuhaa harjoittelinkin yhden koeyön verran Merikonttikodin lattialla kuukausi sitten. Ja pystyttämässäni teltassa tuli niin kylmä, että piti yöllä nousta laittamaan ilmalämpöpumppu päälle 🤣🤣🤣.

Aivan toisin oli Niilon laita. Se pomppasi telttaan petiksi laittamani keinokarvan päälle kuin se olisi nukkunut siinä vuosikaudet.

Mukava yö ilmapatjan päällä makuupussissa, vaikka hetken jo yöllä ajattelin, että mennäänkö vilua pakoon Jokilaakson luonnonvalvojan peltikotiin. Ulkona oli asteita vähän yli toistakymentä.

Kun olin aivan maan rajassa korva lähes kiinni nurmikossa, kuulin monet äänet huonolla kuulollani paremmin. Vantaa-Helsinki lentoaseman koneiden nousut kuuluivat kuin ne olisivat olleet entistä lähempänä. Saunan pukuhuoneen yötäpäivää elämöivä Radio Suomikin kuului paremmin. Sen suljen ensi yöksi, jos yövymme teltassa toisenkin yön.

Siihen kannustaa pimeässä yössä kuulemamme luonnon äänet. Monta kertaa kuulimme suomalaisittain ison linnun siipien havinaa, jonka tiedänkin olevan lähistöllä asuvan ison pöllön tai huuhkajan. Sen silloin tällöin näenkin. Mutta kuulimme myös jonkun isomman eläimen tallustavan yössä useamman kerran. Sitä Niilon kanssa kuuntelimme molemmat vaiti. Tätä ehkä kuuntelemme ensi yönä lisää. Turvatekijä Niilon kanssa. Pyh, sanon turva-Niilosta minä.

Fiilis yöllä oli muutenkin outo. Tuokion koin, että minulla oli yön hiljaisessa hetkessä kaikki, eikä mitään puuttunut. Mutta kuitenkin puuttui kaikki. Kaikki se mikä on ollut suurinta minulle. Syvällä sydämessä ollut Päiviksen rakkaus, jonka olen menettänyt ikuisiksi ajoiksi.