Alvar Aalto ja käyttöön tarkoitetut rakennukset

Kävin tutustumassa Paimion parantolaan, jossa on aikoinaan hoidettu tuberkuloosipotilaita. Siis ennen antibiootteja, jolloin se oli parantumaton tauti tai sairaus.

Kyseessä on Alvarin ja hänen ensimmäisen vaimonsa Ainon suunnittelema rakennus. Kaunis, joka varsinkin aikoinaan on ollut vaikuttava kokonaisuus. On se sitä hyvin hoidettuna vieläkin.

Itselleni oli vuosia jatkunut kielteinen suhtautuminen Alvarin tekemisiin, josta mieleni hänet tällä reissulla vapautti. Sen aiheutti ehkä väärä käsitykseni, että hän ei juuri liikuntarajoitteisista piitannut.

Tämän Paimion hissin sanotaan olevan
Pohjoismaiden ensimmäisen
maisemahissin

Puuhasin nimittäin aikoinaan paljonkin liikuntaesteettömän ympäristön puolesta. Joista yksi esimerkki on entisen Jyväskylän maalaiskunnan kunnantalo, minkä esteettömyyden voin sanoa olevan ilman elvistelyäkin käsialaani.

Samalla, parikymmentä vuotta kestäneellä Keski-Suomen reissulla tein osaltani myös kaikkeni saadakseni Jyväskylän yliopiston juhlasalirakennukseen hissin. Epäonnistuimme silloin, sillä Alvarin toinen vaimo, Elisa Aalto sanoi, että hissi tulee vain kuolleen ruumiini yli. Ja niin tulikin.

Mutta Elisa Aalto oli vain suunnitteluapulainen Alvarin suunnitellessa juhlasalia. Joten hissihankkeen osalta, olisi Alvarin oma mieli voinut olla eläessään suosiollisempi. Luulen, että Elisalla oli miehensä kuoleman jälkeen noussut asema niin sanotusti hattuun.

Näin ajattelin Paimion parantolan pienistä suunnittelun yksityiskohdista. Isojen ovien vetimetkin olivat pitkät, puolen oven mittaiset, jotta lyhyempikin voi tarttua raskaaseen oveen itsensä kannalta hyvältä korkeudelta.

Ehkä Alvar Aalto halusikin, että hänen luomuksensa ovat ensi sijaisesti tarkoitettu käyttöön. Ja vasta sen jälkeen taideteoksia.