Sivun näyttöjä yhteensä

tiistai 6. elokuuta 2019

Kalliomäki, osa 2

Moni asia on muuttunut avioeroni myötä. Myös Laukaan Pitkäniemessä (Päivis place) oleminen ja yöpyminen. Tarvitsen nyt kuulemma luvan, kun ennen voin vaan mennä sinne, jos tahdoin.

Mutta olen tässä elämässä pääosin lupani kysellyt, joten oli yöpymiseen keksittävä uusia kuvioita. Onneksi on vielä olemassa yhteinen Matkakoti, joten lähdin sillä matkaan.

Silloin on vain mielikuvitus rajana mihin sen yöksi parkkeeraa ja tekee yön yli kodin. Paikaksi valitsin Jyväskylän Puuppolassa tyhjillään olevan Puolimatkankoti Kalliomäen, jota olin aikoinaan perustamassa. Siellä oli myös Liisan, ensimmäisen vaimoni ja minun koti monta vuotta. Ja Roope-koiran sekä Sancho-kissan.

Muistan Kalliomäestä monta hyvää tarinaa, sillä se oli minulle hyvin rakas paikka. Tässä yksi. Metsän takana pienessä talossaan asui metsänhoitaja Tapio Kolu. Hänen luokseen menin ensimmmäisenä esittelemään itseni sekä tulevan käyttötarkoituksen, kun se oli varmistunut.

Tapio kuunteli kesäiltana kotinsa portailla omaan rauhalliseen tapaansa ja totesi viimein, että juopoilleko meinaat koteja. Tähän minä, että kyllä vain, silloin kun ovat selvinpäin. Tapio jatkoi, että toisaalta mikä ettei. Että kyllä minä ihmisten kanssa olen aina tullut juttuun ja pärjännyt.

Että onhan se Kalliomäki ollut hullujenhuonekin ja myös synnytyssairaala. Mutta ne hullut muistan oikein hyvin. Niillä oli alakerrassa häkit ja me syötettiin niille heiniä. Kovia olivat syömään ruohoa, sanoi Tapio.

1 kommentti:

Tiina Hokkanen-Oja kirjoitti...

Teitte Liisan kanssa hyvää työtä ja teillä oli hyvä käydä. Annoitte hyvän olon.