Sanotaan, että Aasian suurin moottoripyöräilijöiden vuosittainen kokoontuminen on Pattayan Burapa. Toki tittelille on muitakin ottajia.
Niin tai näin, iso hyväntekeväisyystapahtuma joka tapauksessa. Josta yksi näyttävimmistä osioista on, kun ajamme läpi Pattayan ja Jomtienin poliisin pysäyttäessä muun liikenteen.
Jotkut alan liivimiehet ja -naiset ovat rakentaneen ympärilleni tarinan siiitä miksi ostin Thaimaahan Harrikan. Tarinan mukaan en ollut päässyt Honda Phantomilla sisään. Johon olin todennut, että oli muuten viimeinen kerta kun kävelin sisäpuolelle. Olkoon siis näin, sillä ehkä vain legendat elävät ikuisesti. Se ainakin on totta, että Hondallani en päässyt portin toiselle puolelle.
Mutta minulla on tapahtumassa muitakin perinteitä, joista pidän kiinni. Vain yhden kerran vuodessa leikkautan partani ja tukkani ulkopuolisella. Toki päivis on sen joskus tehnyt. Mutta sen ainoan kerran Burapassa karvani leikkaa enemmän tai vähemmän liivimies. Muuten minulla on kuvainnolliseti Niilon kanssa yhteinen trimmeri. Jota se tosin ei ole käyttänyt kertaakaan.
Viime talvena sattui tapahtumassa silmiini kuvan wc-pytyn kansi. Ostin sen, vaikka tiesin varmuudella vain, että toiletissa ei ole sen paikka. Monella tavalla asiaa puin yksin ja päiviksenkin kanssa. Kunnes apuun riensi oiva ystäväni ja monitaitaja Jukka Paananen Jyväskylästä.
Hän sai suhteellisen vapaat kädet yhteisen visioinnin jälkeen. Ja näin syntyi taatusti ainutlaatuinen verenpainemittarini säilytyslaatikko moottoripyörän takarenkaan sisään. Sen vaihdan joskus oman Harrikkani takarenkaaseen, jos joskus saan sen kulutettua loppuun.
Sekin on vielä testaamatta onko säilytyslaatikolla laskeva vai nouseva vaikutus verenpaineeseeni. Se nyt kuitenkin näyttää selvältä, että tällä persoonallisella laatikolla on myönteinen vaikutus mielen tasapainoon ja muuhunkin elämän balansiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti