Eilen kun, mä tiennyt en

Eilen kun,
mä tiennyt en.
Kun nuori olla sain,
kuin lapsi haaveillen.
Niin toivoin vain,
mä elämästä kauniimman.
Se tuntui huulillain,
kuin maku hunajan.

Mä haavein tuhansin,
luo lensin pilvien.
Mä hiekkaan rakensin,
kun vielä tiennyt en.
Ei aina käy,
kuin elämältä odottaa.
Ei kestä linnat nuo,
jos pettää alta maa.

Eilen kun,
mä tiennyt en.
Niin kaunis oli maa,
mä kuljin laulaen.
Ja polultani kun,
sain löytää rakkauden.
Mä onneen antauduin,
mut tiennyt sitä en.

Kun riensin eteenpäin,
niin välittänyt en.
Jos yksin taas mä jäin,
vain tahdoin huomisen.
Kun yksin huoneessaan,
näin viimein havahtuu.
Niin kuivaa kyyneleen,
ei naura suu.

Eilen kun,
mä tiennyt en,
niin kaunis oli maa,
mä kuljin laulaen,
ja polultani kun,
sain löytää rakkauden,
mä onneen antauduin.

Mut tienyt sitä en,
kun päivä jokainen
toi uuden ystävän,
mä kieltäytynyt en,
näin eessäin elämän.

Nyt toisin aatoksin,
mä katson huomiseen.
Mut nuoruus mennyt on,
en tiedä mitä teen.

On liekit sammuneet,
nuo joista haaveilin.
On luotain poistuneet,
nuo joita rakastin.

Näin aika tullut on
nyt maksaa eilinen.

Kun vielä tiennyt en.