Sivun näyttöjä yhteensä

sunnuntai 7. heinäkuuta 2019

Yhteiset asiamme, osa 2

Jormas. Eilen pohdin blogissani eduskunnan viisautta ja kuinka siellä näkyy kansan valitsema järjen valo.

Tänään pohdin samaa asiaa kuntalaisen näkökulmasta, kun valitsemme asioidemme hoitajia kotikuntaamme.

Tuusula onkin vuosikymmenten saatossa ollut edellä kävijä monellakin tavalla. Tuusulassa taidettiin järjestää valtakunnan ensimmäinen kunta-asioiden mielipidekysely. Kysyttiin kuntalaisilta pitäisikö moottoritien jatkua Hyrylästä Järvenpäähän vai ei. Ei pitänyt ja sillä selvä. Yksi äänestyksen päämasinoijista oli Vihreiden Eero Paloheimo.

Viime kuntavaalien yhteydessä ja jälkeen Tuusula oli taas edelläkävijä. Se leikkasi ylimmältä kunnan virkamieheltä siivet poikki ja kun se ei riittänyt, se lakkautti koko kunnanjohtajan viran.

Ja siirsi roppakaupalla lisää valtaa kuntalaisille ja heidän valitsemilleen kunnanvaltuutetuille. Sekä teki kunnanjohtajan viran tilalle kolmen pormestarin pestit, kaksi apulaissellaista ja yhden pääbossin.

Kuntalaiset valitsivat ensin 51 valtuutettua, jonka jälkeen valitut valitsivat keskuudestaan pormestarit neljäksi vuodeksi. Menee tämä sitten syteen tai saveen, niin jonnekin joka tapauksessa, sillä Tuusula on lähtenyt liikkeelle.

Ennen saattoi joissakin kuntalaistilaisuuksissa istua vaitelias, harmaapukuinen ja vähäeleinen herrasmies. Enkä minä kunnanjohtaja Joensivua hauku, mutta yksi mies jättää vain yhdet jäljet.

Bosseja on siis peräti kolme eikä heistä ole virkahenkilö kukaan. Vaan luottamushenkilöitä kaikki. Enää ei kunnassa niin pieniä kissanristiäisiä järjestetä, etteikö joku pormestareista saattaisi tupsahtaa tupaan. He ovat jalkautuneet kentälle kuntalaisten keskuuteen.

Siitä pidän. Jokainen  kuntalaisen voi milloin tahansa ottaa hihasta kiinni ja sanoa heille missä tahansa: "Terve, olen se ja se ja mulla olisi tälläinen pikku juttu."

Ei kommentteja: