Sivun näyttöjä yhteensä

torstai 4. heinäkuuta 2019

Lupiini ja kurtturuusu

Jormas. Lupiinista ja kurtturuusustakin voisin poimia tähän alkuun valmista tekstiä, mutta en poimi.

Huomasin nimittäin närästykseni kasvavan vieras- tai tulokaslaji-aiheista sitä mukaa mitä enemmän niistä luen. Jos oikein ymmärrän, vieraslaji tuodaan ihmisen toimesta ja tulokaslaji tulee omin nokkineen.

Kykenen kyllä ymmärtämään, että asiassa kuin asiassa on puolensa. Olen jotenkin pitänyt linjanani, että kukin tehköön omalla luontotilkullaan noin suunnilleen mitä tykkää. Ja hyväksynyt sen, että osani saan minäkin naapurin ja lähitienoon tavasta hoitaa omaa luontopalastaan.

Olen hyväksynyt senkin, että mailleni on jostain tullut niin balsamit kuin lupiinitkin ja monet muut mamut, sillä itse en ole niitä tuonut. Eikä naapurinikaan.

Nyt on linjan tarkistuksen aika, sillä yhteiskunta näyttääkin olevan eri mieltä. Sillä se on tuonut työnsä puolesta Jokilaaksoon vieraslajeja ja nyt se ajatelee, että uhkasakon voimalla minut voidaan tarvittaessa velvoittaa poistamaan nämä heidän työnsä puolesta tuomat mamukasvit.

Olen eri mieltä vieraslajien hävittämisperusteluistakin. Jos kukaan ei koskaan hävitä ainuttakaan lupiinia, on sata varma, että tämä maa kasvaa muutakin kuin lupiinia.
Sillä aikansa kun joku kasvi rehoittaa tienposkessa muovipullojen, pahvien, jäätelöpapereiden ynnä muun sinne heittämän ihmiskrääsän joukossa, on maaperä kasvien toimesta muokkautunut ennen pitkää muuksi ja kasvien on annettava tilaa muillekin uusille lajeille ja kasveille.

Kerron esimerkin. Jos istutan koivumetsän enkä sen jälkeen tee sille mitään, niin ei aikaakaan, kun kuusipuu tulee samoille mestoille elämään. Minulle se sopii, kuten myös se, että jollekin toiselle taas se ei sovi hänen maillaan.

Ihminen on kertakaikkisen merkillinen pakkaus, joka tekee suurenmoisen älynsä viitoittamana enemmän turhaa ja tarpeetonta kuin mikään muu luomakunnan eläjä. Oli sitten kyseessä, kasvi, sieni tai eläin.

Ihminen ei tule juttuun toisten ihmisten kanssa ja sotii jatkuvasti milloin missäkin.

Sitten se ei tule juttuun kasvien kanssa ja hävittää esimerkiksi Amozonin sademetsiä yhä kiihtyvällä vauhdilla.

Ja sama tilanne on eläinten kanssa. Jatkuvasti kuolee lajeja sukupuuttoon ihmisten toimesta jopa salametsästämällä. Puhumattakaan muista ihmisen toimenpiteistä.

Mikään ei ole kohdallaan, yksi haluaa sitä ja toinen toista, vaikka tilaa olisi kaikille. Oikein olisi, jos luonto saisi hoitaa hommansa tavallaan ja ajallaan.

Ensin kunnat ja valtio istuttavat kurtturuusua sinne tänne ja sitten kun homma ei ole enää hanskassa, pannaan kansa uhksakkojen voimalla muokkaamaan ruusut uuteen järjestykseen.






Ei kommentteja: