Sivun näyttöjä yhteensä

keskiviikko 17. heinäkuuta 2019

Kuulento

Jormas: Neljäs lokakuuta 1957 Neuvostoliitto laukaisi taivaalle tekokuun, josta katsotaan alkaneen ajan, jolloin ihminen on toiminut avaruudessa. Muistan, kun vanhempieni ja siskoni kanssa tähyilimme silmät tarkkoina kotitalomme pihalta pimeälle tähtitaivaalla löytääksemne tämän ihmeellisen, lentävän Sputnikin. Ja löysimme myös. Kuin yksi tähti tähtien joukossa. Mutta vain tämän liikkumisen voi havaita silmillä.

Avaruusaika on myös surullista minulle. Mutta enemmän kuin siinä kuolleita ihmisiä, olen surrut Laika-koiraa. Jonka ihminen lähetti tietoisesti kuolemaan. Minulle se on vain ja ainoastaan pahemman luokan eläinrääkkäystä sekä ihmisen suunnatonta itsekkyyttä.

Juuri nyt on kulunut 50 vuotta Apollon kuulennosta. Siitä jolloin ihminen astui ensimmäisen kerran toisen planeetan maan pinnalle. Senkin muistan hyvin.

Olin Tuusulan Tuuskodossa katsomassa äitiäni, kun senioriväki katsoi tapahtumaa televisiosta. Jossain  mutkassa sanoin kaikille, että on se vaan ihmeellistä. Kuu on tuolla korkealla taivaalla ja nyt ihminen tallustaa sen pinnalla, kuten näemme.

Tällöin aito papparainen nousi keppiinsä nojaten ja laahusti luokseni. Otti käsipuolesta sekä talutti minut ikkunan ääreen. Ja sanoi: "Katso poika tuonne taivaalle. Kuu on siellä ja me olemme täällä. Meitä ei huijata."

Ei kommentteja: