Kasvihuone

jormas: Jo monta vuotta olen harrastanut kasvihuoneen kanssa puuhastelua. Ja kokemusta on tullut. Ja rahaa palanut. Mutta ei niin paljoa kuin aikoinaan tupakkaan ja kaljaan.

Pääsääntöisesti kokemusta on kasaantunut kaikesta siitä kuinka ei tule tehdä. Yleisesti  ottaen voin sanoa, että mitä enemmän olen yrittänyt jonkun vihanneksen ja marjan kanssa, sitä varmemmin olen epäonnistunut.

  

Ja  päinvastoin. Lattialevyjen raoista on raivannut tiensä mansikantaimi, joka nykyisin tekee muutaman marjankin. Koskaan en sitä juuri kastele ja silti se voi vuosi vuodelta paremmin. Tai ehkä juuri siksi.

Oma lukunsa ovat vadelmat, jotka nekin jostain vain tulivat kasvihuoneeseen sisään pyytämättä. Ja olivat viime kesänä valloittaneet jo melkoisen osan viljelystilasta. Ne hävitin, sillä ilman sitä minulla (meillä) olisi pian ollut vadelmakasvihuone ilman marjoja. Marjoilla vattukin olisi lunastanut paikan sydämessäni ja olisin armahtanut sen.

Mielenkiintoinen on ruohosipulikin, jota yritin vuosia saada kasvamaan sille varaamassamme paikassa. Mutta ei kun ei. Kun luovutin, se innostui seuraavana keväänä oikein olan takaa kasvuhommiin. Sitäkään en ole kastellut, mutta jostain se vaan elinvoimansa ammentaa.

Tänä keväänä olen jo palelluttanut yhdet tomaatin ynnä muiden taimet. Mutta en luovuta. Nyt on haettu uutta kehiin ja muutakin on tulevalle kesälle suunnitelmissa. Aina lentokoneella Bulgariasta asti on hankittu siemeniä. Tästä kaikesta kirjoitan toiste.