Kevään merkit

päivis: Luonto on ollut perinteisesti paras tapa seurata kevään tuloa ja edistymistä. Näin on varmaan edelleen aidolla maaseudulla, mutta monelle vähänkin tiheämpään rakennetulla alueella asuvan ensimmäinen mieleen tuleva kevään merkki on leskenlehden kukka. Nehän ilmestyvät törkyisempienkin asfalttiteiden pientareille heti lumien alettua sulaa.

Kevään merkiksi voi myös ajatella vaatetuksen muuttumisen. Kun päivälämpötilat ovat plussan puolella, tekee mieli luopua talvikamppeista.

Minä ajattelen vuodenaikoja edelleen kalenterin perusteella. Kevään alun sijoitan vapun tienoille eli toukokuun alkuun. Mutta kyllä huhtikuutakin mielelläni nimitän kevääksi, koska sen aikana yleensä lumi on jo sulanut pois. Ellei sitten uutta ole tullut tilalle.

Tulva Tuusulanjoella on varma kevään merkki. Tulvia voi kyllä syksylläkin.

Kevät puiden ja pensaiden puhkeavine silmuineen onkin melko lyhyt, koska minun kalenterissani kesä alkaa kesäkuusta. Kesä taas päättyy elokuun loppuun. Käytännössä nykyään ilmastonmuutoksen vaikutuksesta, ehkä, kesä jatkuu usein pitkälle syyskuuhun. Mutta on syksyllä kesäisiä päiviä ollut ennenkin. Ilmiötä kutsutaan silloin intiaanikesäksi.

Lokakuun on vielä syksyä, koska silloin viimeiset lehdet putoavat puista. Pitkä talvi alkaa marraskuussa päättyäkseen tuohon ehkä vähän epämääräiseen kevään alkuun. No, voin siinä antaa periksi. Ehkä huhtikuu on jo monine sään ja luonnonilmiöiden muutoksineen selvästi kevättä.

Olen huono tunnistamaan lintuja, mutta joutsenen toki tunnen. Niitä on taas meillä Jokilammella ainakin kaksi kappaletta. Se on hyvä merkki. On mahdollista että ne pesivät jälleen lammella, kuten viime kesänäkin. Joutsen ei tietenkään ole mikään varsinainen kevään merkki, koska ne saattavat talvehtiakin Suomessa. Mutta meille ne jostain aina ilmestyvät oltuaan kuukausia muualla.

Hanget ovat myös keväällä erilaisia kuin talvella. Talvella upottaa, mutta keväällä sopivalla säällä hanget kantavat varsinkin aamuisin. Niitä hankia pitää aina hyödyntää Niilon kanssa aamulenkeillä käydessä.

Kevään ensimmäisiä nokkosia voi tietysti jo alkaa odotella. Ne ovat parasta heti kotipihalta saatavaa ruoan ravintoarvon täydennystä. Olen vain niin mahdottoman laiska keräämään ja ryöppäämään niitä. Yleensä käy niin, että nokkoset jo rehottavat vähän turhankin pitkinä ja kerääminen pakastamisineen jää muutamaan kertaan.

Mutta ehkä ihan vielä ei nokkosten aika olekaan. Pitää nyt vain ensin tarkkailla ihka ensimmäisenä kukkivan näsiän tilannetta, nähdä ensimmäinen västäräkki ja varmaan koivunmahlatkin on ensin juoksutettava ja haalittava pakastimet täyteen tuota luonnon ilmaista terveysjuomaa.