Eläkeläisen lakkoaseet

Jormas: En ole koskaan hyväksynyt saati arvostanut lakkoja enkä lakkoilijoita. Samoin en myöskään ole arvostanut työnantajia, jotka pitävät työntekijöitään vain tapana täyttää omaa, pohjatonta rahapussiaan.

Lakkoasetta käytetään minun maailmasta katsottuna kovin väärin.

Mitenkä niin, voisi joku ajatella. Jos koululainen tai työntekijä ei pääse hoitamaan päivänsä valvotteita siksi, että bussi- tai taksinkuljettaja on lakossa koska jotkut ahtaajat jossain satamassa saavat mielestään liian vähän liksaa tai vapaata, ei tämä istu minulle.

Tai itse en saa lääkärin palveluja siksi, että kotikuntani ei maksa jollekin lekurille mielestään riittävää palkkaa.

Tai sitten koululaiset menevät lakkoon ilmanlaadun puolesta kuin se olisi koululaitoksen syytä. Tosin tämän hyväksyn, sillä tästä lakkoilusta eivät joudu ulkopuoliset juurikaan kärsimään.

Koska lakkoaseen käyttö on lailla säädelty, istuu lakkokenraaleille ja kenraalittarille laittomat lakot tai mielenilmaisut yhtä hyvin. Sakkoihin on varaa, kun kirstut ovat pullollaan työläisten maksamia jäsenmaksuja.

Vaan entäpä eläkeläinen? Miten hän käyttää lakkoasetta, jos eläke ei riitä leipään tai lämpöön kodissa? Meneekö hän syömälakkoon vai miten hän mielensä ilmaisee? Vai ilmoittaako hän Kelalle tai Ilmariselle, ettemme nosta eläkettä, ellei siihen tule sitä tai tätä korotusta?

Kun ihminen tulee ikään, jolloin hän ei enää ole yhteiskunnalle hyödyksi, ei hänestä aidosti välitä yksikään päättäjä. Näin luulen. Välittämiseksi naamioitu itsekkyys sen sijaan herää henkiin kausittain. Silloin kun pitää saada ääni omaan pussiin.

Ehkä tältä osin osaan pysyä nyt paremmin suutarin tapaan lestissäni kuin moni Arkadianmäelle pyrkivä. Sillä jos sinne haluaisin ja pääsisin, olisivat Suomen asiat vielä paljon huonommin.