Rahaa ilman velvollisuuksia

päivis: Olen yhdessä naisille tarkoitetussa Facebook-ryhmässä, jossa äidit silloin tällöin näyttävät kyselevän toisiltaan, miten perheessä on järjestetty lasten viikkoraha-asiat. Paljonko annetaan ja mitä pitää tehdä rahan saadakseen. Siivota oma huone, viedä roskat, tiskata astiat? Vastausten perusteella näyttää, että aika usein lasten nimenomaan pitää tehdä jotain saamansa rahan eteen.

Tänä aamuna Jorman kanssa syntyi mielenkiintoinen keskustelu, kun mainitsin Naisten pankin toiminnasta, jonka tavoitteena on kannustaa kehitysmaiden naisia perustamaan yrityksiä, jotta he voisivat jatkossa vastata itse omasta ja perheensä toimeentulosta.

Pelkän rahan antaminen naisille ei tunnu pitkässä juoksussa hyvältä ratkaisulta. Kehuin Jormalle Naisten pankin toimintaa, jonka järjestämään Kävele naiselle ammatti -tapahtumaan olen itsekin joskus osallistunut. Senkin tuotolla varmaan jossain päin maailmaa muutamat naiset pääsivät oman rahan syrjään kiinni.

Ei ole annettu ilmaista rahaa ilman velvollisuutta kehittää tapaa ansaita elantoaan. Eikä rahallisesta avusta ole myöskään tullut automaattia.

Kun olin sanonut sanottavani, Jorma ihmetteli, että miksiköhän meille on niin sisään rakennettu ajatus, että Suomen ulkopuolelle lähtevän raha-avun ehtona on jonkinlaisen vastikkeen antaminen. Juhlapuheissakin korostetaan aina, että esimerkiksi kehitysapu pitää kohdentaa niin, että kohdemaan ihmiset oppivat auttamaan itse itseään. Välillä vaaditaan kovaäänisestikin näyttöä siitä, että rahalle on saatu jonkinlaista vastinetta.

Ihan kannatettavia ajatuksiahan nämä ovatkin.

Mutta auta armias, jos joku erehtyy möläyttämään, että mitenkäs se on kotimaassa jaettavan rahan vastikkeellisuus. Kun asia tulee yleiseen keskusteluun, löydetään nopeasti tuhat ja sata syytä, miksi toimeentulotukea saadakseen tai vaikka työttömyyskorvauksen vastikkeeksi ei voi vaatia yhtään mitään. Vastikkeettomuus näyttää tulleen oikeudeksemme saada rahaa ilman että sormeakaan tarvitsee heilauttaa.

Yleismaailmallinen ajatus taitaa kuitenkin olla, että rahaa ansaitakseen täytyy

tehdä jotain. Ilman vastiketta jaettava raha on vasta nykyajan ilmiö, 

jota joskus on hieman vaikea ymmärtää ja hyväksyä.

Lastenkamarissa hankittu oppi siitä, että rahan eteen on tehtävä jotain, tuntuu kadonneen sekä rahan jakajilta että vastaanottajilta.

Nyt on ehkä toisin, mutta muistan ajan, kun opiskeleminenkaan ei ollut mahdollista, jos samaan aikaan sai työttömyyskorvausta. Niin tiukassa oli ajatus, että ilmaisen rahan saajan on syytä vain pysyä neljän seinän sisällä. Katselkoon vaikka Kauniita ja rohkeita televisiosta sen sijaan, että jotain järkevää tekemällä osoittaisi olevansa aktiivinen kansalainen.