Vuoden vaihtuessa

päivis: Vuoden vaihtumiseen ei itselläni liity ihmeempiä perinteitä. Se vaihtuu ilman niitäkin. Ehkä silti nyt on hyvä hetki palailla päättyvästä vuodesta parhaiten mieleen jääviin asioihin. Kaikki niistä eivät välttämättä ole mukavia.

Viime talvena vietimme ensimmäistä kertaa puolet vuodesta Thaimaassa. Sen aikana koirat olivat päivittäin läsnä arjessamme. Kävin tuon puolen vuoden aikana myös silloin tällöin auttelemassa Meowin koiratarhalla, mutta ehkä vuoden 2018 huippuhetki oli Illaksi nimittämämme narttukoiran siirtäminen seitsemän pentunsa kanssa turvaan pois entisen autonpesuhallin uumenista.

Ennen pelastusoperaatiota Ilta ja pennut parkkipaikan viereisessä pusikossa. 

Pennuista moni kuoli myöhemmin saamastaan hoidosta huolimatta. Hyvät asiat eivät niiden kohdalla jaksaneet kantaa. Mutta Ilta elää edelleen Meowin hoteissa, vaikka jouluaattona sainkin ennenaikaisen ilmoituksen sen kuolemasta. Yllättäen Ilta onkin nyt ilmestynyt takaisin oltuaan kateissa useamman päivän ajan. Väärinkäsitysten syitä en osaa edes arvailla, sillä puhuttiin jopa käärmeen aiheuttamasta kuolemasta. Iloitsen asiasta kuitenkin kovasti, sillä saamani infon mukaan Ilta on nykyään myös paremmassa kunnossa kuin jokunen aika sitten.

Vuoden surullisin asia oli kuitenkin päätös hakea avioeroa. Kuukauden tuumailun jälkeen päätimme tehdä "korjausliikkeitä", joita en sen enempää halua täällä avata. Avioliitto siis jatkuu, mutta ehkäpä parempana kuin aikapäiviin.

Alkuvuodesta aloitin myös sijoittajan urani. Innostuin siitä alkuun kovasti, mutta kuten sijoitusten kanssa usein kuulemma käy, ne saattavat välillä mennä miinukselle. Nyt eletään sitä aikaa. Sekin kuulemma on tavallista, että loppuvuodesta mennään alaspäin. Suhtaudun tähän maltillisesti, sillä sijoitussuunnitelmani tähtää vuosien päähän.

Käyn nyt vain silloin tällöin katsomassa, mitä salkulleni kuuluu. Marimekolla menee hyvin, mutta samaa ei juuri muista osakkeistani voi sanoa. Valitsemaani rahastoa kartutan kuitenkin säännöllisen epäsäännöllisesti.

Vuoden "hyppy tuntemattomaan" oli taksikuskin hommiin lähteminen. Se on vaikuttanut sekä aikaisempiin leppoistamissuunnitelmiini että tuloihini. Syksyllä lensin Thaimaasta kotimaahan ajamaan taksia, jota nyt teen vielä tammikuun ajan palatakseni sen jälkeen vajaaksi kahdeksi kuukaudeksi Thaimaahan.

En tienaa taksia ajamalla suuria summia, mutta käteen jää kuitenkin korkeampien lisätuloverojen jälkeenkin sen verran rahaa, että sillä on jo jotain merkitystä. Suurin palkka taksia ajaessa ovat kuitenkin edelleen hauskat ja joskus syvälliset keskustelujen hetket, joita paikasta toiseen matkaavien ihmisten tapaaminen tarjoaa. Välillä asiakkaan jäätyä pois kyydistä joutuu miettimään paljonkin elämän isoja kysymyksiä. Kyllä vaan. Taksityöt eivät jää siihen, kun sammuttaa auton työvuoron jälkeen.

Into sukututkimusta kohtaan on samanlainen kuin ennenkin, ehkä juuri taksitöiden takia hieman laimeampana kuin aikaisemmin. Family Finderia ja Facebookin Dna-ryhmää seuraan, mutta mitään uusia avauksia omien sukujuurieni selvittämiseksi en juuri ole saanut aikaan. Uusia dna-serkkuja putkahtelee Family Finderiin viikoittain. Kaikkiaan heitä on tällä hetkellä 7264. Melkoinen määrä, kun oikeasti tuttuja heistä on vain kolme ja joukossa on myös muutama ns. teeveestä tuttu.