Varpunen jouluaamuna

Jouluaattoaamuna lentokentän taksijonoon
lähelleni lensi varis. Sillä ei ehkä ollut
minulle mitään kerrottavaa. Oli ilmeisesti
vain huomannut jonkun ystävällisen ihmisen

jättämät siemenet tolpan juuressa. 

Annoin sen syödä niitä rauhassa, 

vaikka annos varmaan olikin tarkoitettu 

pikkulinnuille. Nälkä se on variksellakin.

päivis: Vasta joskus kymmenkunta vuotta sitten vanha Varpunen jouluaamuna -laulu alkoi puhutella minua. Siitä tuli osa minua, kun huomasin, että siinähän  laulettiin pienestä veljestäni, jota en ennättänyt koskaan edes nähdä. Hän kuoli vain muutaman päivän ikäisenä keskosena.

Veljeni olisi nyt 57-vuotias. Voin vain kuvitella, minkälainen tai minkä näköinen ihminen hänestä olisi kasvanut. Ajatus hänestä herkistää edelleen.

Töissä - niinpä taas päästiin taksikuskijuttuun - näin keskellä yötä yksinäisen varpusen. Odotin asiakkaita lentoaseman terminaalin edessä ja siinä se lenteli juuri kohdallani. Ajattelin, että sillä on menneet vuorokauden ajat sekaisin, koska lentokentän tienoo on vuorokauden ajasta riippumatta täynnä valoja. Ei ihme, jos pieni varpunen erehtyy.

En voinut myöskään olla ajattelematta, että siinä se taas on: pieni veljeni. Oltiin hetki yhdessä. Minä sain kyydin ja läksin. Varpunen ehkä jatkoi jonnekin muualle.